torstai 19. lokakuuta 2017

#Me too

Sosiaalisessa mediassa on ollut tällä viikolla me too-kamppanja, jossa tuodaan ilmi seksuaalisen häirinnän laajuus, niin Suomessa kun ulkomailla. Minäkin laitoin faceen tekstin:

"Minä myös.
Jos kaikki naiset (ja miehet) jotka ovat kokeneet sanallista tai fyysistä seksuaalista häirintää jakaisivat päivityksen, antaisimme ihmisille paremman kuvan tämän ongelman laajuudesta. Saa kopioida ja jakaa."



Tänään kun istuin linja-autossa matkalla töihin ja luin muiden kokemuksia, alkoivat omatkin ikävät kokemukset pyöriä mielessä. En ole aiemmin koskaan ajatellut jakaa kyseisiä asioita julkisesti, sillä ne ovat tietysti kipeitä asioita ja myös aiheuttavat häpeän tunnetta. Mutta miksi häpeää? Eikö häpeää pitäisi tuntea sen, joka on syyllistynyt seksuaalisen häirintään, ei sen joka on joutunut sen kohteeksi? Ikävä kyllä silti, häpeä on monesti se päällimmäisin tunne ja itse ainakin haluan tunkea sen tunteen hevonkuuseen ja jakaa omat kokemukseni ilman häpeän tunnetta.



Ensimmäinen kokemukseni oli ala-asteella enkä ole osannut edes ajatella, että se olisi seksuaalista häirintää, pelkästään nöyryyttävää. Ja vaikkei se tavallaan ollutkaan millään tavalla seksuualista, niin kyllä sen varmaan siihen samaan kategoriaan voi laittaa. Olin muistaakseni viidennellä luokalla seurakunnan tyttöleirillä. Jo päivällä "ystäväni" alkoivat syrjiä minua ja seuraavana aamuna sain kuulla miten huoneeseen oli haettu useita muita tyttöjä eri huoneista ja minun nukkuessa minun paitaani oli nostettu kaikkien nähden ja naurettu sille kuinka pienet rinnat minulla oli. Muistan kuinka nöyryytetty olo minulla oli, kun oli tehty jotain sellaista minun nukkuessa.

Seuraavat häirinnät tapahtuivat minun ollessa 13-vuotias nuorisokeskuksessa, jossa vietin paljon aikaa kavereiden kanssa. Eräs minua pari vuotta vanhempi poika työnsi minut ovea vasten ja alkoi repiä paitaa päältäni "Katsotaanpa millaiset rinnat sinulla on". Taistelin niin kovasti vastaan, että hän ei saanut paitaa päältäni, mutta ovi lähti saranoista osittain irti. Uskalsin kertoa nuorisokeskuksessa yhdelle aikuiselle, joka onneksi uskoi minua ja puhutteli pojan.
Samassa nuorisokeskuksen tilassa toisena päivänä kaksi myöskin minua vanhempaa poikaa pyysivät minut yhteen huoneeseen, jossa he kaatoivat minut sohvalle, toinen tarttui minua käsistä kiinni, etten voinut tehdä mitään ja toinen nosti paitaani ja laski vähän housujani. Hän imi fritsun minun alavatsaani.
Muistan kuinka avuton olo minulla oli sen jälkeenkin, sillä kun kerroin siitä kaverilleni, hän katsoi minua halveksivasti ja sanoi sen olevan minun omaa syytä.

Muistaakseni kolme-neljä vuotta sitten kesällä tapahtui kaupungilla myös erittäin ikävä tilanne. Olin ollut ystävien kanssa yöelämässä ja kun olin lähdössä yksin pyöräilemään kotiin, eräs mies tuli juttelemaan minulle liikennevaloihin. Hän ihaili vaaleita hiuksiani ja halusi nähdä onko alapääni samanvärinen. Kieltäydyin tietysti näyttämästä Lähdin kävelemään tien yli ja hän seurasi minua .Hän tarrasi pyörästäni kiinni ja veti sen yhden aidan taakse ja minut siinä mukana. Kun ketään ei ollut näkemässä, hän alkoi repiä mekkoani ylös ja sain taas taistella kunnolla vastaan. Työnsin hänet lopulta aitaa vasten ja se oli sellainen siirrettävä aita (Finnkinon ja roosterin välissä) ja se aita liikahti ja mies horjahti. Pääsin aidan toiselle puolelle ja koska siinä kulki muita ihmisiä, pääsin karkuun. Mies oli minua huomattavasti isompi, joten olin kyllä huojentunut, että se aita liikahti, että pääsin sieltä pois.

Kerran myös töissä eräässä koulutuksessa eräs mies tuijotti rintavarustusta todella röyhkeästi koko päivän, niin, että muutkin siinä pöydässä sen huomasivat ja kun puhuimme eräästä pizzeriasta, jossa kerroin olevan hyvää palvelua.. Hän sanoi, että "Kyllä kai nuilla rinnoilla saa hyvää palvelua". Typerät kommentit esim. baarissa menevät toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, mutta koska se tapahtui töissä, se oli erityisen ahdistavaa ja halventavaa. Hän toki tarkoitti sen kohteliaisuudeksi, mutta sellaiselta se ei tuntunut. Asia vietiin eteenpäin ja hän pyysi minulta anteeksi.

Näiden kokemusten lisäksi olen saanut lukemattomia kertoja kommentteja rinnoistani. Takapuoltani tai rintoja on puristeltu monesti aivan yllättäin ja tietysti lupaa pyytämättä. Kännisten ihmisten kommentteihin olen  "tottunut" mutta eihän se mukavaa ole. Ehkä jotenkin surkuhupaisaa, että lapsena minua kiusattiin, ettei tissejä ole ja nyt ahdistellaan ja kommentoidaan, kun ne on niin suuret. Käyn nykyään todella harvoin, ehkä vain muutaman kerran vuodessa baarissa ja olen saanut olla aika rauhassa, mutta lähinnä vain silloin kun poikaystävä on mukana.. jos menen tyttöjen kanssa, ahdistelu on paljon todennäköisempää.
Pahin seksuaalinen häirintä tai oikeastaan väkivalta tapahtui, kun olin n. 17-vuotias. Vietin leffailtaa uuden kaverini luona. Se ilta ei kuitenkaan päättynyt hyvin. Sitä iltaa en aio jakaa yksityiskohtaisesti, mutta sanalla "EI" ollut mitään merkitystä. Ei kauniisti pyytämällä tai huutamalla. Harmittaa, että tunsin siitä kaikesta niin paljon häpeää, etten mennyt lääkäriin ja tehnyt rikosilmoitusta. Muutamien päivien päästä kerroin ystävälle ja joskus myöhemmin myös vanhemmilleni. Tästä toipuminen vei vuosia.


Huh. Kuinka pelottavaa tälläistä tekstiä on julkaista, sillä silti se häpeä puskee jostain ja sanoo, ettei tälläisiä asioita sovi kertoa muille, mutta miksi ei? Minulla ei ole mitään syytä tuntea häpeää ja joku minusta haluaa tuoda julki sen vääryyden mitä olen kokenut ja tuoda myös vertaistukea heille, jotka ovat kokeneet samoja asioita. Ja myös sen, että tälläisistä asioita voi myös päästä yli ja selvitä. Tärkeintä on puhua kokemuksistaan läheisille tai tarvittaessa ammattiauttajalle. Jos jotain tekisin itse toisin, olisin tehnyt rikosilmoituksen. On niin surullista kuinka moni jättää sen tekemättä.  Jos tää mun teksti herättää jotain tuntemuksia, nousee mieleen omia kokemuksia tai jotain ajatuksia, olisi mukavaa saada kommenttia.



6 kommenttia:

  1. Voi ei, olet saanut kestää paljon. Toivottavasti olet saanut käsiteltyä asioita, että ne eivät syö iloa muulta elämältä <3 Olen itsekin joutunut monen monta kertaa häirinnän kohteeksi ja kukaan ei voi väittää ikinä että se olisi omaa syytä, sillä kukaan ei halua sellaista! Sinulla ei ole mitään syytä hävetä asiaa, vaan ne ketkä sinua ovat häirinneet, heillä olisi syytä häpeään. Olet rohkea puhuessasi näistä asioista ja joskus niiden esiintuominen voi olla osa asian käsittelyä. Toi kyllä paljon ajatuksia mieleen tämä kirjoitus ja varmasti on monelle tuttu asia ikävä kyllä. Kaikkea hyvää päivääsi ja hyvää syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen onneksi käsitellyt kyseiset asiat hyvin eivätkä ne varjosta enää minun elämääni. Pitkä matka on käyty, mutta nyt ne on vain yksi osa menneisyyttä. Kiitos erittäin paljon sinulle tästä ihanasta kommentista! Toivon oikein paljon hyvää sinulle ja ihanaa joulun odotusta! <3

      Poista
  2. Olet todella rohkea kirjoittaessasi näistä kokemuksistasi näin avoimesti. Itselläni ei näin rankkoja kokemuksia ole, mutta useat voivat varmasti samaistua. Minä muistan vieläkin, kun noin 12-vuotiaana olin eräällä pienellä huoltoasemalla käväisemässä pikkusisarukseni kanssa. Pöydässä oli känninen mieslauma, joka suureen ääneen kommentoi ulkonäköäni sanomalla mm "terve perse". Miespuolinen myyjä vaikutti vaivaantuneelta, muttei sanonut mitään. Minä ja sisarukseni poistuimme vähin äänin paikalta. En kertonut tapauksesta kenellekään, mutta koin oloni loukatuksi ja häpeääkin tunsin jonkin verran. Myöhemmin olen miettinyt, mitä minun olisi pitänyt sanoa miehille takaisin ja kuinka myyjän olisi pitänyt puolustaa minua. Vaikka tapaus on hyvin pientä verrattuna monen kokemuksiin, se jätti kuitenkin jäljen nuoren tytön elämään. Nykypäivänä ei moinen varmaankaan suuremmin hetkauttaisi, mutta tässä tapauksessa nuori ikäni oli herkistävä tekijä. Seksuaalinen häirintä on aina vakavasti otettava asia. Kunpa saisimme ajatuksemme kääntymään siihen suuntaan, että häpeä on tekijän, ei uhrin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että jaoit oman kokemuksesi. Kuten sanoit, nuorella iälläsi oli varmasti suuri vaikutus miten tuollainen aikuisten miesten todella asiaton kommentti satuttaa eikä ole milläänlailla hauskaa. Aikuisena tuollainen kommentti olisi myös asiaton ja ikävä, mutta koska se kohdistuu lapseen tai vielä niin nuoreen tyttöön, niin ei se ole vain huoleton läppä, jonka voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ikävää, ettei myyjä sanonut mitään. ja niimpä, kunpa pääsisimme häpeästä täysin eroon, sillonkun meidän ei todellakaan tarvisi sellaista tuntea. Kaikkea hyvää sinulle <3

      Poista