maanantai 18. kesäkuuta 2018

Vastoinkäymisiä

Mun pitäs olla jo kovastikkin nukkumassa. Uni on karkuteillä, ollut niin raskas ilta taas. Ei riitä se, että kulunut viikko on mennyt aivan sumussa.. Mun ääni on tehnyt katoamistemppuja ja hengitys on ahtaalla, allergiaa tai oireilua jostain. Oon ollut valtavan väsynyt.. allergiasta, lääkkeistä tai todennäköisesti molemmista. Arki mennyt siis aivan sumussa ja oon yrittänyt selvitä päivästä toiseen. Onneksi viikonloppuna on ollut kivoja juttuja, kuten perjantaina illanistujaiset kuorotyttöjen kanssa ja eilen tärkeän ystävän Jarnon 30vuotis synttärit. Mutta yksi iso huoli on nyt päällä, sillä meidän rakas kissa taas sairastaa. Jo neljäs kerta parin kuukauden sisään, kun sillä on ollut virtsaongelmia. Huhtikuussa diagnoosiksi tuli idiopaattinen kystiitti(Kivuliaan virtsarakon oireyhtymä). Viime torstaina vein sen eläinlääkäriin, koska kipulääke ei auttanut oireiluun ja lääkärissä virtsarakosta löytyi  tukos. Se otettiin pois, huuhdeltiin, lääkittiin yms. Kotona kipulääkitystä ja uus ruoka joka liuottaa kiteitä pois. Tänään piti kuitenkin viedä Muru uudestaan lääkäriin, koska se ei onnistunut pissaamaan. Uus tukos ja pari kiveä tuli huuhtelusta pois. Mää niin toivon ja rukoilen, että meidän rakas saatais nyt lääkekuureilla kuntoon. Ei olla vielä valmiita luovuttamaan. Pelottaa silti, että pitää luopua. Lääkäri sano, että jos tukokset vaan uusii uudestaan, lopettaminen voi olla edessä. Nyt kuitenkin kun löyty kivet ja saatiin ne pois, lääkäri kuulostikin toivekkaalta toipumisesta. Toivotaan parasta. Tää vaiva on tosi ikävä ja vaikea siinä mielessä, että syytä siihen ei varmaksi tiedetä. Stressi kuitenkin on yleisin syy. Oon aika varma siitä, että kaks muuttoa joulukuussa oli Murulle tosi vaikeita ja sopeutuminen tähän kotiin ei oo ollut helppoa. Jos tämä on stressiperästä, uskoisin, että uusi koti parantaa Murun elämää. Se kun kaipaa ulkoilua ja enemmän tilaa.. sitä olisi uudessa kodissa tarjolla. Nyt käyn kokeileen maistuisko potilaalle ruoka ja yritän itse saada unesta kiinni, kun Markokin on yön töissä. Pitäkää peukkua pystyssä tai käsiä ristissä, että saadaan meidän möllykkä kuntoon. <3 

Tsemppiä kaikkien viikkoon! 


tiistai 5. kesäkuuta 2018

Malja uudelle kodille!

Viime viikolla tehtiin kaupat meidän unelmien kodista. Tämän uutisen näkikin jo facebook-kaverit ja instagramin seuraajat, mutta nyt kerkeän tulla sen tänne bloginkin puolelle kertomaan. Uskomatonta, että kodin etsintä on nyt päättynyt. Muutetaan sinne kuun lopussa, joten nyt on meneillään viimeinen kuukausi kaupungissa ja oululaisena. Mää olen aina asunut kaupungissa, joten tämä tulee olemaan monella tavalla iso elämänmuutos mulle. Meidän molempien lapsuuskoti on ollut omakotitalo, mutta vuosia on eletty jo kerrostalossa, joten oma talo tulee muuttamaan meidän elämää tosi paljon. Talo on vielä kaikenlisäksi maalla. Vaikka oon ollut kaupunkilaistyttö koko elämäni henkeen ja vereen, oon jo vuosia sitten sanonut, että mun haave on asua maalla, josta kuitenkin on lyhyt matka palvelujen äärelle. Nyt se toive ja unelma on toteutumassa ja kaikki tämä tuntuu vieläkin aivan unelta. Varsinkin viimesen vuoden ajan, kerrostaloeläminen on alkanut ahdistaa valtavasti. Vaikka tää on helppoa elämistä, se ei oo enää ollut mulle oikea tapa elää. Aina, kun pääsen täältä kaupungin hälinästä luonnon keskelle, tuntuu, että stressitasot laskee ja mun on helpompi hengittää. Oltiin viimeksi uudessa kodissamme kuntotarkistuksessa ja se tunne siitä, että kohta me asutaan täällä, oli aivan pakahduttava. Olen aivan varma, että uusi ympäristö ja uusi koti tulee parantamaan meidän molempien elämänlaatua tosi paljon. En osaa edes selittää kuinka moneen asiaan tämä muutos tulee vaikuttamaan. Yks asia mihin tää myös tulee vaikuttamaan, on tämä blogi. Uuden kodin sisustamisesta ja pihan laitosta tulee iso osa tätä blogia. Välillä mietin, että pitäskö alottaa aivan uusi blogi jossain muualla, mutta pelkään, että menetän vanhat lukijani? Kertokaa löytyykö sieltä kiinnostusta seurata meidän elämää maalla, omakotitalossa? 

Kaupat kodista tehtiin siis viime torstaina ja samana iltana mentiin ystäväpariskunnan kanssa Koitelinkoskelle. Metsäpalovaara-varoituksen takia emme sytyttäneet nuotiota, vaan teimme ruokaa ja lättyjä trangialla, josta kipinät ei pääse lentämään. (Moni muu sytytti nuotion, vaikka selvät varoitukset oli myös paikan päällä :/ ) 
Rakas ystäväni Anna oli ostanut myös skumpan, jotta voimme nostaa maljan meidän uudelle kodille. Kun Anna ehdotti asiaa, mulla tuli niin kiitollinen olo. Ystävästä, joka on niin onnellinen meidän onnesta. Oon myös niin kiitollinen siitä, että meidän miehet ovat tutustuneet ja löytäneet nii hyvän yhteisen sävelen. On aivan huippua viettää aikaa neljästään ja siinä yhdessä ollessa mulla tuli vain niin syvä kiitollisuuden ja onnellisuuden tunne. Ystävistä, mun omasta rakkaasta ja siitä tulevasta unelmien kodista. 
On ihanaa, että välillä tapahtuu hyviä asioita. Kuten täällä olenkin viitannut, että on ollut vaikeaa ja olen sairastellut, elämä on koetellut tosi paljon monella osa-alueella, niin kaiken sen jälkeen ja vielä tän kuntoutumisen keskellä, tälläiset isot jutut on todellakin isoja juttuja. Hyviä asioita ei pidä itsestäänselvyytenä.. mutta varsinkin nyt tuntuu, että todellakin ansaitaan kaikki tämä hyvä. 

Alla kuvia meidän onnellisesta illasta.