maanantai 31. heinäkuuta 2017

Mites se loma sujui?

     Loput lomasta on tullut vietettyä Oulussa ja myöskin Raahessa. Aika paljon olen ottanut aikaa vain itselleni, kotoillut ihan luvan kanssa. Olen myös nähnyt ystäviä. Treffaillut heitä kaupungilla, täällä kotona ja ystävien kotona. Käynyt  myös ystävän kihlajaisissa, istunut toisen ystävän kanssa kolme tuntia pihalla autossa, kun kuulumisia oli vaihdettavana taas liian pitkältä ajalta. Olen törmännyt myös vanhoihin koulukavereihin ja ne kohtaamiset on tuntunut tosi kivalta. Läheiset ihmiset mun ympärillä tällähetkellä ei ole tuntenut mua lapsena tai nuorena. On siis hauskaa nähdä ihmisiä, jotka tuntee minut niiltä ajoilta ja kaikkien vuosienkin jälkeen, on niin mutkatonta ja helppoa jutella, hyviä kohtaamisia.. Terkut molemmille Jaakoille ja Krisulle, jos joskus eksytte tätä lukemaan. Raaheen lähdin käymään vielä viimeisellä lomaviikolla niin extempore, että isä soitti, että "lähdetkö tänään Raaheen?" Siellä olin kolme päivää ja se reissu oli niin hyvä. Oli ihanaa nähdä ystävää ja perhettä. Kävimme Ylivieskan kärkkäisellä ja myös mutka Kalajoella. Käytiin opiston pihalla, jossa opiskelin ja asuin kolme vuotta. Vitsi sitä haikeuden tunnetta, sitä en osaa edes kuvailla. Yksi päivä kävimme myös veneellä Taskun saaressa, jossa paistettiin makkaraa ja nukahdinkin hetkeksi nuotion ääreen penkille, kun menin siihen pötköttämään. Loma huipentui Qstockiin ja se taas oli kyllä kesän kohokohta.(postausta myöhemmin) Vitsi sitä fiilistä, lämpöä, ystäviä ja musiikkia! Saisipa sen fiiliksen, mikä festareilla oli laitettua johonkin purkkiin ja kaivaa esiin syksyn pimeinä iltoina. 

Tää kesä on ollut välillä myös aika haikea. Marko kun työskentelee siellä Vuolijoella taas tän kesän ja syksyn. Loman aikana ollaan nähty vain n. viikon ajan. Välillä on päiviä etten voi puhua edes puhelimessa, koska toisen äänen kuuleminen aiheuttaa niin kovaa ikävää ja itkua. Toisaalta on niin ihanaa huomata kuinka rakas se toinen onkaan. Kohta on taas syksy ja ollaan Markon sanoja lainatakseni taas ku paita ja peppu. Sitä odotellessa. Muutenkin odotan syksyä hyvillä mielin. Työkuviot helpottuu suoraansanottuna kuluttavan vuoden jälkeen, huomenna aloitan uuden harrastuksen ja kesä kuitenkin on kokonaisuudessa ollut hyvä ikävästä ja univaikeuksista huolimatta. Nyt muutamia kuvia ja sitten äkkiä nukkumaan.






















maanantai 17. heinäkuuta 2017

Sudenkorentojen pelkäämistä ja lupiinien poimimista

Viimeksi postailin Vuolijoelta. Siellä olin yhteensä sen 5 yötä ja kun vesisateet alkoi, lähdettiin Ouluun. Sain olla Markon kanssa reilun viikon ja niistä hetkistä ammennan voimia taas tähän erossa oloon, sillä Markon piti lähtä tänään takasin töihin. Vuolijoella parasta oli se, että pystyi hengailemaan pihalla ja siitä kissakin nautti täysin siemauksin. Onneksi hän on kotonakin taas viihtynyt, erityisesti parvekkeella. Ei kyllä millään maltettais odottaa sitä, että olisi jo se oma koti ja piha. Nyt yritetään nauttia tästäkin kodista, kun vielä asutaan täällä, tämäkin on kyllä niin ihana. 

Kyllä mulla on vähän haikea olo olla täällä Oulussa, kun muistelen sitäkin aamupäivää, kun hyppäsin pyörän selkään,menin järveen uimaan ja matkalla keräsin ihania lupiineja. Ne maalaismaisemat ja tuoksut, sellasta ei oo tässä meidän hoodeilla.. toisaalta täällä on myös tosi kaunista, erillaista vain. Täällä ei onneksi ole ötököitä niin paljon! Meinasin saada kyllä paniikkikohtauksen, kun käytiin Markon kanssa yksi päivä pyöräilemässä lintualtaan ympäri. En oo koskaan nähnyt niin isoja paarmoja, luojan kiitos yksikään ei kerennyt purasta. Ne jos purasee, lähtee vaatteestakin palanen. Meinasin oikeesti saada sydärin, sillä niitä oli siellä niin paljon ja edellinen kerta kun mua on paarma purassut nilkasta, jouduin sairaalasta hakemaan keskellä yötä kortisoonia, kun sain niin ikävän allergisen reaktion, etten enää tuntenut mun varpaita.No mutta entäs ne sudenkorennot sitten? En ole eläissäni nähnyt niin montaa yhtäaikaa. Vuosia sitten veljeäni on purrut kasvoista pari sudenkorentoa ja siitä lähtien oon pelännyt niitä tosi paljon ja nään niistä painajaisiakin välillä. Nyt niitä lenteli meidän ympärillä kokoajan ja ne törmäili mun aurinkolaseihin. Sanoin Markolle, että edes benji-hyppy ei pelottanut mua niin paljon, kun näiden seassa pyöräileminen. Mutta ilman puremia selvittiin onneksi! 

Vaikka siellä oli ihanaa olla, kuinka ihanaa oli tulla takasin kotiin ja nukkua taas omassa sängyssä! Loma on nyt puolessa välissä ja toivon, että seuraavat 2-viikkoa menisi todella hitaasti! Tiedossa on ystävien näkemistä ja loma huipentuu Qstockiin viimesenä viikonloppuna, onko lukijoista joku menossa? :) 











lauantai 8. heinäkuuta 2017

Lomalainen

Ensimmäinen viikko lomaa alkaa olla kohta taputeltu, onneksi on vielä 3-viikkoa. Alkuviikko on mennyt todella rennosti kotona, pikkuhiljaa siivoten kotia ja katsoen netflixiä. Viikon kohokohtia oli kun isoveli kävi kylässä ja meillä oli niin hyvät keskustelut. Rakas Markokin tuli kotiin torstaina ja olin niin valtavan onnellinen siitä. Eilen me tultiin yhdessä Vuolijoelle ja täällä nyt lomaillaan.. En tiedä montako päivää, mutta niin monta kun huvittaa. Sehän se lomassa on parasta. Markolla tosin jatkuu työt taas maanantaina ja mää oon jo keksinyt kaikenlaista tekemistä siksi aikaa, kun Marko on pitkiä päiviä töissä. Nyt M on kattomassa ralleja ja mää oon viettänyt Murun kanssa päivää kahdestaan. Lukenut kirjaa nurmikolla, katsonut elokuvaa ja ollut vain. Nyt tässä pohdin, että hyppäisinkö pyörän selkään ja heittäisin talviturkin vihdoinkin? Sitä ennen käyn katsomassa löytyykö kissa vielä pihalta vai pelkät valjaat...
Mukavaa lauantain jatkoa kaikille! 







tiistai 4. heinäkuuta 2017

Ei sittenkään niin kamala Raahe?

 Mulla on alkanut vihdoin kuukauden loma! Lauantaina lähdin Raaheen ja täytyy sanoa, että olipa vaan harvinaisen hyvä reissu! Raahessa oli perinteiset pekanpäivät, jolloin siellä on paljon tapahtumia ja ihmisiä liikenteessä. Tulee käytyä Raahessa niin harvoin, että sitä nykyään katsoo kyllä niin eri silmin. Iskän, Annen ja Saaran kanssa hypättiin pyörien selkään ja käytiin meidän lapsuudenkodissa mutka, kirkon parvekkeella, langin kauppahuoneella joka on oikeasti ihanin kahvila missä olen koskaan käynyt!!!! sitten kävimme soveliuksen talolla Henri Ylikuljun hienossa näyttelyssä ja yläkerrassa pitkästä aikaa historiallisissa tunnelmissa. Sen jälkeen menin museonrantaan moikkaan Jennaa, Iipiä ja Mariaa. Sitten grillailtiin Iskän ja Annen luona. Illaksi lähdin rakkaan ystäväni Marian kanssa Raahe festareille, joissa erityisesti Erin veti mielettömän keikan. Yhteinen ilta Marian kanssa oli just sellaista laatuaikaa hyvän ystävän kanssa, joillaista olen kaivannutkin. Näin ihan valtavasti tuttuja ja oli paljon mukavia kohtaamisia. Oli aika mielenkiintoista kuulla vanhoillta tutuilta, että ovat vasta muuttaneet Raaheen takaisin käytyä mutkan jossain muualla, koska Raahe on vaan niin hieno paikka. Olen sanonut, etten muuttaisi Raaheen enää takaisin, enkä edelleenkään osaa kuvitella, että niin kävisi.. Mutta ensimmäistä kertaa  moneen vuoteen, näin kuinka ihana paikka se silti on. Kun katselin yläilmoista kirkon parvekkeelta tuttuja maisemia, paljon hyviä ja nostalgisia muistoja tulvi mieleeni. Kun yhdessä pyöräilimme vanhassa puu-Raahessa, tuli jotenkin niin rentoutunut olo. Siellä on niin kaunista ja joka paikkaan niin lyhyt matka, puhumattakaan merenrannasta joka on aivan kivenheiton päässä meidän kodista. Oulusta kun tulin sinne, tuntu siltä, että hyppäsin johonkin ihan eri maailmaan ja siellä oleskelu tuntui kyllä niin huolettomalta. En osaa selittää sitä tunnetta, mutta oli todella virkistävää, että monet vaikeat ja ikävät muistot Raahesta ovat jääneet jo taka-alalle ja osaan nauttia siellä ollessani sen kaupungin hyvistä puolista. Seuraavana päivänä kävin vielä ystävällä Jennalla harjoittelemassa yhtä laulua meidän ystävän häihin ja sitten Oulua kohti, koska kissa odotteli kotona.

Nyt nautiskelen lomasta täällä Oulussa ja toivon, että Marko tulisi pian käymään kotona. Kuukauden aikana ollaan nähty vain juhannuksena. Jos ei ala pian vapaita töistä herumaan, täytyy itse lähteä Vuolijokea kohti. En käyttänyt mun kameraa Raahessa ollenkaan, joten kuvat on otettu vain puhelimella ja sekin kuvaussaldo jäi vähäiseksi. Nyt menen nukkumaan, hyvää yötä!



Ylläolevan kuvan ottanut: Anne Böök.