lauantai 26. marraskuuta 2016

Pitkästä aikaa täällä!

Mitä kauemmin menee aikaa kirjottaa tänne, sitä vaikeampaa on tulla kirjottamaan. En tiedä oikein mistä aloittaa, on helpompaa siirtää ja siirtää. Mutta nyt täällä taas.. Niin paljon on tapahtunut tässä reilun kuukauden aikana. Syyslomalla käytiin mm. manamansalossa mökillä ja se oli kyllä niin ihana reissu. Lähdettiin vasta illalla ajamaan, paistettiin makkaraa takassa ja saunottiin rantasaunassa yöllä. Se oli niin laatuaikaa. Seuraavana päivänä käytiin pyöräilemässä aivan mahtavissa maastoissa ja maisemat oli niin upeat. Se oli niin virkistävä reissu. 

On tullut juhlittua myös isänpäivät (tälläkertaa minä järjestin ne täällä meillä)  ja sitten vielä mun syntymäpäivät on tullut vietettyä. Viikko sitten juhlittiin ystävien kanssa ja virallisena päivänä, viime maanantaina syötiin Markon kanssa thaimaalaista ja katsottiin leffaa. Tänään kävin isän ja Annen kanssa syömässä ulkona ja huomenna äidin, Riston ja Maken. Pääsen nyt kyllä tosi helpolla, kun ei tarvitse itse leipoa eikä laittaa.. syynä siis se, että Markolla nousi eilen kova kuume :( Ei vihti ottaa tänne vieraita, ettei tartu ja että toinen saa levätä rauhassa. Mun perhe on äänekästä porukkaa :'''D

Mut mitäs muuta..  Tää syksy on ollut jotenkin.. en tiiä.. erilainen. Sellaista kamalaa kaamosmasennusta ei ole tullut onneksi, niinkun viime syksynä. Mutta väsymystä ehkä jollain tasolla silti, on vaikeaa olla energinen kun kokoajan on niin pimeää. Töissä on ollut kyllä myös aika hektistä. Rehellisesti sanottuna, mulla ei ole koskaan ollut näin työntäyteistä kun nyt. Niin monta erilaista kerhoryhmää ja täytyy kyllä repiä itsestä tosi paljon. Enkä osaa tehdä yhtään vähempää, haluan tehdä parhaani. Ei ole tarkoitus kuulostaa negatiiviselta, nautin työstäni ja siitä, että jouduin heittäytymään ja keksimään kokoajan vähän jotain uutta.. enkä tällä rytmillä kerkeä urautua ja tylsistyä. Kaiken kiireen keskellä sitä on kiitollinen silti siitä, että saa tehdä tuota työtä ja just tuossa työpaikassa. Mutta kyllä aika paljon on mennyt energiaa työhön ja sitä ei aina meinaa riittää kotiin asti, niin sen ei pitäisi mennä kuitenkaan. Jospa se helpottaa, kun päivä alkaa pitenemään. 

Tän syksyn aikana on tapahtunut myös asioita, jotka ovat tehneet minut surulliseksi, jotka ovat hätkähdyttäneet ,pysäyttäneet ja laittanut kyseenalaistamaan asioita. Olen miettinyt niiden myötä myös paljon ihmissuhteitani, ystäviäni. Monien asioiden keskellä myös parisuhteeni on vahvistunut entisestään, rakkaus tuota toista kohtaan on jotain niin suurta. On niin helppoa ajatella loppuelämää hänen kanssaan. :) 

Bloggaaminen on "oikean elämän" rinnalla vähän unohtunut. Välillä tullut mieleen, mutta ei ole tuntunut niin tärkeältä. Kommenteissa on tullutkin vähän syyllistystä asiasta, mutta en ole koskaan kirjoittanut velvollisuudesta enkä tee niin jatkossakaan. Ne jotka panostavat blogiin päivittäin, yleensä se on se heidän leipätyö. Minä teen pitkiä päiviä töissä, sillä työpaikka ei ole edes Oulussa jossa asun. Työn lisäksi pitäisi panostaa myös parisuhteeseen, ystäviin ja itseeni. Joskus blogille ei vaan jää aikaa. Joku sanoi, että olisiko aika lopettaa. Vielä sellaista päätöstä en ole tehnyt, mutta kukapa sen tietää milloin. En itsekkään. Toivottavasti se ei ihan hetkeen tapahdu, mutta koskaan ei tiedä mihin elämä kuljettaa. Olen iloinen, jos siellä joku on jaksanut odotella mun postaavan ja jaksaa pysyä mukana. Muualla somessa ollaan oltu vähän enemmän aktiivisia, instagramista löytää: enniravander ja snapchatista ennimaria89

Muutamassa blogitapahtumassa olen käynyt myös tänä syksynä ja niistä postaan tässä joku päivä. Mutta teitä kohtaan on reilumpaa postata oikeita kuulumisia ja ne onkin enemmän mun juttu täällä blogissa. Ja se video.. se tulee kyllä. Olen vähän suunnitellut tekeväni sen joululomalla, sillon on oikeasti aikaa. 

Ensiviikolla vaihtuu joulukuu ja on oikeasti niin ihanaa, että joulu saapuu. Se on mulle kyllä se vuoden kohokohta. Nyt olen myös päättänyt alkaa panostamaan vähän enemmän itseeni, koska tän kiireen, kaamoksen ja vastoinkäymisten keskellä olen laiminlyönyt itseäni. Hakenut lohtua ja energiaa väärästä ravinnosta ja jäänyt lenkkeilyn sijaan peiton alle. Siihen on tultava loppu, sillä mun pää ei kestä sitä.. eikä kyllä kroppakaan. Millekkään dieetille en oo alkamassa, mutta muistaa kokonaisvaltaisesti pitää parempaa huolta itsestä. 

Mutta eiköhän tässä ollut kuulumisia tällä erää, toivottavasti sieltä ruudun takaa vielä löytyy ihmisiä jotka jaksaa mun höpötyksiä lukea. Kaikkea hyvää ja ihanaa joulun odotusta <3








4 kommenttia:

  1. Ihana postaus :)<3 oot vaan niin ihana!! Tuli semmonen olo ku luki tätä että tekis mieli vaan halata <3 nähdään ennen joulupyhiä, tonttukin saattanut nimittäin myös muistaa sua<3 hali*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emppu :) <3 Ite oot ihana! halataanko nähhään ja vaihetaan lahjat, pitää olla tässä kuulolla taas :) <3

      Poista
  2. Hehee voih, sä joka joulu ja synttäri teet listan mitä kaikkee materiaalia oot saanut lahjaks, jotesnki silmään aina pistäny, jännä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt aivan ymmärtänyt tän sun kommentin pointtia? :)

      Poista