sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kuulumisia ja asukuvia

Aurinkoista sunnuntaita kaikille! Täällä on ollut ihanan hidas aamu. Ajattelin vähän kertoa mitä tänne kuuluu. Ikävä kurkkukipu on vaivannut parisen viikkoa ja akuutti nielutulehdus diagnosoitiin viikko sitten. Harmittaa ettei ole vieläkään kokonaan pois.. Eniten tässä harmittaa se, ettei pysty laulamaan kunnolla ja viimeistään tiistaina muskarissa äänen pitäs kulkea. Ärsyttää myös se, ettei pääse oikein urheilemaan, ku nyt olisi vielä parhaat säät ulkona liikkumiseen. 

Oon nyt yrittänyt alkaa panostaan yöuniin, sillä se vaikuttaa ihan kaikkeen. Huonosti nukutut yöt vaikeuttaa töissä ja vapaalla jaksamiseen, siitä on myös haittaa painonhallintaan. Viime viikollakin nukuin useampanakin yönä 8-tuntia, joka on todella harvinaista herkkua arkena. Yritän nyt todella jatkaa samalla linjalla. Ehkä suurin motivaatio tässä on se, että viime syksynä kaamosväsymys oli niin rankka, että yritän ennaltaehkäistä sitä kaikin voimin.

Kaikkein onnellisin oon ollut viime päivinä tuosta mun miehestä, meidän kodista (vaikka haaveilenkin omakotitalosta!) ja töissä on ollut kaikenlaista näin uusien lasten aloittaessa. On saanut revetä moneksi, aika paljon on saanut lohduttaa itkeviä, olla erotuomarina nyrkkien heiluessa, välillä on saanut pestä räkää vaatteista, kun lapsi päättää pyyhkiä ne mun rinnuksiin ja verta lattiasta, kun lapsella nenä on alkanut vuotamaan. Jotenkin ollut tavallista enemmän kädet täynnä töitä lasten kanssa ja siihen vielä se kaikki suunnittelu, kun kerhoja on mulla tänä syksynä enemmän kun aiemmin.. Mutta suuri kiitollisuus tämän kaiken keskellä. Varsinkin kun lapsissa näkee edistystä jo pienessä ajassa. Kun huomaat 3-vuotiaan oppivan jonkun laulun niin nopeasti, sydän sulaa kun katsot ja kuuntelet sitä. Kun pieni 3-vuotias synttärisankari liimautuu muhun kiinni, saat silittää selkää ja laulaa samalla tämä päivä on sun , Jeesus siunaa sua aina.Kaikki ne sädehtivät silmät ja nauravat suut. Ne korvaa kaikki ne huonommat hetket ja saa tuntea olevansa oikealla paikalla.

Nyt vaan toivotaan, että paranisin pian ihan kokonaan, että jaksais nauttia arjesta vielä enemmän ja pääsis liikkumaan, yhdessä Markon kanssa ja yksinkin. Nyt menen syömään... tähän loppuun asukuvat keskiviikolta, jotka Marko minusta nappas töiden jälkeen. Tykkään tuosta hameesta, mitä te ootta mieltä ?






2 kommenttia:

  1. Aivan ihana toi sun viitta! :) toivottavasti paranet pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, se on näin syksyllä kiva :) nyt nous kuume, mutta jospa kuume veis taudin mennessään.. Kiitos <3

      Poista