maanantai 5. lokakuuta 2015

Vaiettu sairaus

Yks ilta sängyssä mietin, että oon niin onnellinen, että haluan elää pitkän elämän että kerkeän nauttia kunnolla tästä elämästä. Tästä ajatuksesta  sitten seuras muisto niistä ajoista, kun en ajatellut nuin. Silloin pohdin myös, että jakaisinko teille ajatuksia sairaudesta, josta kärsin tosi pitkään. Sairaus josta monesti vaietaan ja jota hävetään. Kuka arvaa mistä on kyse?

Kyseessä on siis masennus. Jotku ihmiset ajattelevat, että masennusta sairastavat ihmiset ovat jotenkin heikompia, kuin muut.. mutta ei se niin mene. Masennus ei tule helposti niinku joku flunssa. Masennukseen voi sairastua ihan jokainen meistä eikä kukaan voi sanoa, että "en masennu ikinä", koska se on sama asia, kun sanoisit, että " en voi koskaan sairastua syöpään".
Kun ihminen kokee tarpeeksi paljon ikäviä asioita peräkkäin, ihminen saattaa sairastua masennukseen. Yleensä nämä ikävät asiat ovat ulkoapäin tulevia asioita, joille itse ei voi mitään. On harmillista miten jotkut ihmiset ei ymmärrä tämän sairauden luonnetta. Liian moni kuvittelee, että ihminen voi vaan ryhdistäytyä ja olla reipas, ettei masennu. Tuskinpa kukaan haluaisi sairastua oksennustautiin, se tulee meistä riippumatta, sama on masennuksen kanssa.

Olen törmännyt myös siihen, että masentuneelle ihmiselle sanotaan, että "koitahan reipastua, piristy, ota itseä niskasta kiinni, lähde lenkille". Se on kuitenkin aikalailla sama asia, kun sanoisit pyörätuolissa istuvalla, että "läheppä kävelemään."
Masennus on todella petollinen sairaus ja jos se vielä etenee vakavaksi masennukseksi, se imee susta kaiken voiman, niin henkisen kun fyysisenkin. Sää et vain oikeasti jaksa mitään etkä sää pysty  päättämään, että nyt reipastun, kun sulla ei oo voimia reipastua. Masentuneena myöskään sää et nää tunnelin päässä valoa, siellä näkyy vaan mustaa. Minä en ala kertomaan mitkä asiat ajoi minut masennukseen, jopa useamman kerran mun elämän aikana, sillä ne asiat ovat tosi henkilökohtaisia. Vaikka olenkin niiden kanssa täysin sinut, ne ei kuulu tänne blogiin. Tietysti koulukiusaaminen oli yksi asia, josta olen puhunut täällä, mutta niin moni muu asia siihen päälle. Olen ollut masentunut yläasteella ja myös aikuisiälläkin useamman vuoden. Olen välillä ollut todella pohjalla enkä olisi ikinä silloin uskonut, että pääsen vielä jaloilleni. Masentuneena saattaa maata sängyssä tuntikausia liikkumatta, joko vain itkeä tai olla täysin lamaantuneena. Masennukseen liittyy myös aika oleellisesti itsetuhoiset ajatukset ja ne ajatukset saattavat olla ainut asia mikä lohduttaa.. Niin sairaalta, kun se kuulostaakin. Masennus on oikeasti todella vakava sairaus ja aivan liian moni ihminen on kuollut siihen. Siksikin tästä sairaudesta pitäisi puhua ääneen.

Syy miksi kirjoitan tästä aiheesta, on se, että tahdon avata niiden silmiä, jotka halveksuvat masentuneita ihmisiä. Tietäkää, ettei kukaan valitse masennusta, nämä ihmiset ovat joutuneet kokemaan vaikeita asioita ja sen lisäksi tai sen vuoksi ovat  sairastuneet masennukseen, nämä ihmiset tarvitsevat tukea ja apua. sanomalla "koita piristyä" ovat kuitenkin väärä keino auttaa, kuten aiemmin sanoinkin, sellaiset sanat kaikuvat kuuloille korville. Konkreettinen apu on parasta, kuten apu siivouksessa tai vaikka kaupassa käynti toisen puolesta, läsnäolo ja kuunteleva korva on tosi tärkeää.. Useimmiten masentunut tarvitsee ammattiapua parantuakseen. Varsinkin jos kyse on keskivaikeasta tai vakavasta masennuksesta. En voi suositella missään tilanteessa masennuslääkkeitä. Masennukseen on aina joku syy, joka ei selviä lääkkeillä, ainoastaan terapialla. Lääkkeet ei paranna, se saattaa helpottaa, mutta ehkä myös pahentaa ja sitä riskiä en suosittele kenenkään ottamaan. Jos siellä ruudun takana on joku joka kärsii masennuksesta, älkää tyytykö siihen, että lääkäri määrää vain lääkkeitä, vaatikaa itsellenne keskusteluapua. Se on ainut oikea keino. Jos tarvitte sitä lääkettä aluksi siihen, että pääsisitte sängystä ylös, niin sitä suuremmalla syyllä tarvitte siihen rinnalle keskusteluapua ja ammattilaiset lähelle seuraamaan, ettei lääkkeistä seuraa itsetuhoisuutta. Suosittelen kokeilemaan luontaistuotekaupasta lääkettä nimeltä mäkikuisma.  On myös tärkeää muistaa se, että jos ei käsittele niitä asioita, joista masennus on seurannut, ne nousevat yhä uudestaan ja altistavat uudestaan masennukselle, vaikka välillä olisikin helpottanut. Minä olen käynyt todella pitkän matkan ja en olisi näin onnellinen ja tasapainoinen, jos en olisi hankkinut itselleni ammattiapua aukomaan niitä solmuja mitä mun sisällä oli.
Se mikä masennuksessa on lohdullista, siitä voi parantua ja siitä parantuu jos vain oikeasti hakee ja ottaa avun vastaan.

Tänäpäivänä olen oikeasti onnellinen. Osaan iloita pienistäkin asioista, koska niin monta vuotta mun nuoruudesta ja myös aikuisuudesta on mennyt sumussa. Toivon todella, etten koskaan enää sairastuisi uudestaan. Ehkä sitä on sen oppinut, että jos alkaa tunnistaa masentumisen merkkejä itsessään, osaa hakea apua ennenkun tilanne menee pahaksi. Onneksi menneisyydessä ei ole mitään asioita mitkä voivat masennusta laukaista. Tulevaisuudesta ei voi koskaan tietää.

Toivottavasti tämä teksti avasi silmiä tai antoi toivoa masentuneille, sillä aina on toivoa, hakekaa rohkeasti apua jos sitä tarvitsette. Terapiaan hakeutumistä ei pidä hävetä, nolompaa on olla hakematta apua jos sitä tarvitsee. Avun hakeminen on vain itsestä välittämistä. Nyt olen puhunut. Kommentoikaa jos tämä herätti teissä tunteita.



35 kommenttia:

  1. voih Emmi. mulla on vaikea masennus ja syömishäiriökin. tuo on niin totta mullekkin kaikki sanoo että yritä piristyä, mene lenkille ota itseäsi niskasta kiinni. mulle on monesti sanottu että oon laiska ja tämä on oma valinta. ei pidä paikkaansa. mieluummin oisin töissä ja terve kuin työeläkkeellä ja sairas alle kolmikymppisenä. minäkään en enään usko lääkkeisiin. söin niitä viisi vuotta ja eivät auttaneet mitenkään tai pahensivat tilannetta. pitääpä kokeilla tuota sun ehottamaa mäkikuismaa. mukava että kirjoitat tämmöisistäkin vaikka tää ei oo mikään mukava aihe. hyvää vuoden loppua Enni. t maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, jos tästä oli vähän apua. Toivottavasti se mäkikuisma auttais sua. Tosi ikävää että oot kärsinyt masennuksesta niin kauan.. Ja siihen päälle vielä syömishäiriö. Toivon kovasti sulle tsemppiä ja jaksamista. Oletko saanut ammattiapua? Älä menetä toivoa <3

      Poista
    2. en menetä toivoa. olen käynyt terapiassa kolme vuotta kelan tukemana mut se loppui pari vuotta sitten. en saa siihen enään tukea niin en voi käydä enään ku ei oo varaa maksaa ite kaikkia kuluja. tällä hetkellä käyn kuntouttavassa työtoiminnassa:)

      Poista
    3. Hyvä, että oot saanu apua ja myös hienoa , että oot päässyt kuntouttavaan työtoimintaan. Mun yks tosi läheinen aloittanut just terapian ja myös samalla kuntouttavan työn :) minkälaista työtä sulla on?

      Poista
    4. Keittiö työtä ku oon kokki ammatiltani:)

      Poista
  2. miten ilkeet verrata pyörätuolissa istuvaa,yleensä halvaantunutta masennukseen voisi vähän miettiä mitä kirjoittelee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En verrannu heitä, koska masennuksesta voi parantua, halvaantumisesta ei.. Tosin kuka voi sanoa kumpi on pahempi sairaus, masennuksesta kärsivä saattaa tappaa itsensä mutta halvaantunut voi ollakkin onnellinen.. MUTTA pointti oli , että halvaantuneelle käveleminen on mahdotonta ja samallain masentuneelle piristyminen voi olla mahdotonta. Eli samallainku et voi sanoa halvaantuneelle että kävele, et voi sanoa masentuneelle että piristy.

      Poista
    2. Joku ihan tahallaan haluaa selvästi käsittää väärin! :/ hieno tekstki, hienosti kirjotettu. :) Kiva kuitenki kuulla että oot selättäny sen pahimman ja oot nyt onnellinen. ♡

      Poista
    3. Niinpä! Kiitos paljon :) tää piristi! <3

      Poista
    4. ei kannata välittää tuommoisista jotka eivät halua edes ymmärtää. helppohan täällä on anonyymisti huudella.

      Poista
    5. Se on totta! Kiitos tästä kommentista <3

      Poista
  3. Haluaisin kirjottaa tähän niin paljon, mut laitan vain tämän; ♡

    VastaaPoista
  4. en oo pahempaa narisijaa nähnyt ja niin omahyväinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää en kykene ees vastaamaan tähän mitään järkevää sillä kommenttisi on niin typerä. En ymmärrä mitä narisin ja omahyväinen en kyllä ole :'D ja tietääkseni ei myöskään olla nähty ! :)

      Poista
    2. Hyvän tähen, mikä ihmisiä vaivaa! :D

      Poista
  5. Hienoa, että uskalsit kirjoittaa tärkeästä asiasta. Vielä hienompaa, että voit nykyään hyvin <3 Yksi minulle tärkeä henkilö kuvaili masennuksesta toivuttuaan, että on kuin hän olisi ollut mustassa, kylmässä sylissä, joka raastoi sisustaa pieniksi päreiksi niin kauan, ettei lopulta enää mikään tuntunut yhtään miltään, ei ihan yhtään miltään, MIKÄÄN (!) Tunteettomuus "pakotti" hänet tekemään jotain sellaista, jossa olisi voinut käydä todella surullisesti. Onni kuitenkin, että hän sai viime hetkillä apua, joka pikkuhiljaa nosti hänet ylös ja elävien kirjoihin. Pidäthän itsestäsi huolta vastaisuudessakin, ettei koskaan enää sama toistuisi <3 Ja noiden ilkeiden kommenttien jättäjien toivoisin todella miettivän hetkisen, mikä on syy siihen, että moisia täytyy kirjoittaa toiselle ihmiselle. Ennen kaikkea toivoisin, että moisia kommentteja eivät enää vastaisuudessa kirjoittaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä tosi osuvasti kuvattu. Sitä se just oli :( tosi ihana kuulla ,että ystäväsi sai apua ja pääsi jaloilleen. Onneksi hänelle ei sattunut pahemmin! Se voi joskus olla pienestä kiinni. Ja minä pidän kyllä huolen itsestäni, kiitos <3 samoin sinä ja sinun ystäväsi! Ja nuo ikävät kommentit.. Ymmärrys ei riitä. Enemmän ne kommentit kertoo heistä itsestään :/

      Poista
  6. kyllä sä vertasit:aikalailla sama asia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos et ymmärrä pointtia mun tekstistä etkä edes mun kommentista, sille mää en voi mitään.

      Poista
  7. Voi Enni <3 Oot niin vahva nainen että huhhuijakkaa:) Ihana että uskalsit avautua ja kirjottaa tänne masennuksesta! Tää ainakin avas mun silmiä tosi paljo..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu! Tulipa hyvä mieli :) Kiitos Nina! <3 mukava myös kuulla, että tää avas silmiä :)

      Poista
  8. Olet ihana, kiitos tästä kirjoituksestasi. Toivon sinulle kaikkea kaunista ja hyvää!

    VastaaPoista
  9. Uskon, että kaikilla on elämässään niitä vaikeita aikoja, joten luulisi ihmisten pystyvän ymmärtämään masennusta. Luin tekstin alusta loppuun silmät tyyliin värähtämättä. Ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin luulisi :) Ei kukaan ihminen helpolla pääse koko elämää läpi. Kiitos <3

      Poista
  10. En ymmärrä yhtään anonyymien käytöstä, todella typerää. Varsinkin ku nimettomönä on niin helppo tulla sanomaan mitä vain. :|
    Hienosti olet selättänyt masennuksen tai ainakin ottanut ison harppauksen. Kuullostat ja näytä niin onnelliselta nykyään ja toivon sinulle ihani hetkiä elämään. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ymmärrä. helppohan se on tulla nimettömänä sanomaan. Onneksi olen selättänyt ja hyvä, että onnellisuus näkyy :) Kiitos Jenna <3

      Poista
  11. hei Enni,käy lukemassa BULLETPROOFIN JA RAKKAUDELLA JASSU BLOGIT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos uusista blogeista :) Mukavaa nähdä, että osaa nauttia elämästä täysillä nuin suuren elämänmuutoksen jälkeen.

      Poista
  12. Mulla olikin näköjään monta postausta rästissä! Harvoin kommentoin, mutta nyt oli ihan pakko. Mulla särähtää korvaan nämä anonyymit huutelijat täällä - onko teillä edes kokemusta erilaisista sairauksista? Tiedättekö että jokaiselle kantajalleen taakka on erilainen? Enni ei tässä vertaa masennusta ja halvaantumista, vaan juuri teidän tietämättömien ja ymmärtämättömien ajattelemattomia kommentteja kyseisiä sairauksia ja tiloja kohtaan. Masentunut ihminen voi olla niin syvällä suossa että haluaa riistää hengen itseltään, eikä sellasta pidä vähätellä ajattelemalla että masennus ois vähemmän vakavaa kuin joku muu sairaus. Kaikki on suhteellista, eli vähän nyt valoja tauluun!!

    Itse aiheeseen - on vaikea sanoa mitään järkevää. Joitain kamalia asioita varmaan tiiänki mitä oot joutunu kokemaan, ja oon iloinen että oot pystynyt käsittelemään niitä ja päässyt tähän pisteeseen elämässäsi <3 Monesti harmittaa että meidän tiet erkani, mutta paljon käsittelemättömiä asioita ja erityisesti kasvun paikka oli mullakin sillon vasta edessä. Onnellista kuitenkin että meiän kummankin elämäntilanteet on nyt näinkin auvoisat, ja sää oot saanu niin paljon hyviä ja kullan arvoisia ihmisiä elämääsi jotka on kannustanu ja kannatellu sua eteenpäin :) Kaikkea hyvää Enni, ja keep this attitude :) <3

    - Sanna (puppe)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sanna. Et uskokkaan kuin paljon tää kommentti lämmitti mun mieltä. Sää osasit kyllä hyvin just sanottaa tuon mitä tarkotin.. En ymmärrä miten jotku voikaan käsittää tuon asian nuin väärin.

      ja muakin harmittaa usein se miten meidän tiet erkaantu, sillä oltiin tosi hyviä ystäviä. Onneksi meidän välille ei koskaan mitään riitaa tullu että edelleen hyvillä mielin muistelen sua ja meidän ystävyyttä. Oltiinhan me kyllä niin nuoria ja elämäntilanteet oli sillon mitkä oli.. ja todellakin, onneksi meillä molemmilla on niin hyvin nyt asiat. Oon niin monesti ajatellut sua ja sun perhettä, ja se tekee mut iloiseksi. Haluaisin niin kovasti nähdä Aavan ja sitten tietty uuden tulokkaan <3 Kaikkea hyvää ja yritetään nähdä tässä joskus? :)

      Poista