perjantai 3. heinäkuuta 2015

Rakastettu olo

IMG_3950 IMG_3947
Palasin tänään takaisin Ouluun. En muista millon olisin viimeksi ollut Raahessa yhtäjaksoisesti kokonaisen viikon. Kulunut viikko on ollut todella merkittävä minulle. En vuosikausiin ole saanut viettää niin paljon aikaa sisarusteni kanssa, kun kuluneella viikolla. Ehkä teillä tulee jo yliannostus mun perhehehkutuksesta, mutta kulunut viikko on ollut parhaita asioita pitkään aikaan. On ihanaa kuulla veljeltä siitä miten olen muuttunut ja kasvanut näiden vuosien aikana, kun olemme olleet erossa. Eilen vietin myös aikaa vanhimman veljeni kanssa. Ne on pieniä arkisia hetkiä, jotka kuitenkin tuntuvat niin tärkeiltä. Se, että käydään yhdessä ruokakaupassa, syömässä subissa tai käytetään autoa pesussa. Parasta on kaikki ne keskustelut, ne asiat joista haluaa puhua just vaan omien sisarusten kanssa. Eilen illalla meillä oli lättykestit, kaikki sisarukset taas saman pöydän ääressä. Se, että monen vuoden ajan tullessani Raaheen, olen ollut paljon yksin lapsuuden kodissani ja talo on huutanut tyhjyyttään ja olen miettinyt, että tekisin mitä vaan, kun saisin perheeni siihen lähelle. Olen monesti katsonut yksin videoita meistä, kun olemme lapsia. Nyt yhtäkkiä ne sisarukset on siinä mun kanssa katsomassa niitä videoita. Se tyhjä talo ei olekkaan yhtäkkiä tyhjä, vaan siellä on vihdoin elämää ja mietit vain, että näetkö unta. Viime kesänä siskon sairastuttua vakavasti, olisimme haluneet, että veljemme Ville olisi myös ollut siinä sen kaiken keskellä. Nyt kukaan ei ole kuoleman sairas ja saamme viettää aikaa yhdessä, se kaikki tuntuu lahjalta. Olen viikon aikana saanut nauraa ja olla kokoajan niin oma itseni. Olen myös pienen hetken ajan ollut surullinen, jolloin siskoni on silittänyt mua polvesta, sanonut lohdullisia sanoja ja käpertynyt mun kanssa saman peiton alle ja tarjonut suklaata. Olen saanut myös elämänohjeita veljiltäni, tuntenut olevani maailman onnekkain, kun veli silittää poskesta ja sanoo, että kaikki järjestyy. En ole surullinen siitä, että olin hetken surullinen. Nekin hetket muistuttivat siitä, että kuinka rakastettu minä olen. Nyt ollessani Oulussa ja muiden ollessa nyt Raahessa, tuntuu vähän haikealta. Oli kuitenkin oma valintani tulla lomailemaan myös tänne ja tuntuu  hyvältä olla täällä. Muru-kissakin on ollut onnellinen päästessään kotiin.
Perheen lisäksi nyt on jo ikävä kaikkia niitä ihania koiria, joiden kanssa sain olla Raahessa. Veetiä, Unaa ja Einoa. Onneksi meidän perheestä löytyy nuita koiria, niin saan aina vähän helpotettua sitä ikuista koirakuumetta. Mutta nyt oikein mukavaa viikonloppua jokaiselle! 

4 kommenttia: