torstai 14. toukokuuta 2015

Minun elämäntapamuutos

Olette paljon toivoneet, että valoitan teille vähän jotain elämäntapamuutoksesta ja olen usein luvannutkin teille kertoa siitä. Olen ajatellut, että kerron vasta sitten kun olen täysin omassa tavoitteessa. Mutta huomenna tulee tasan vuosi siitä, kun muutin ruokailutottumukseni ja sen kunniaksi on aika kertoa matkasta, joka on kuljettu tähän päivään asti.

En koskaan tuntenut olevani oma itseni ylipainoisena, en tunnistanut itseäni peilistä. Lapsuuden ja nuoruuden olin hoikka,mutta jossain vaiheessa minäkuvani vääristyi monien asioiden seurauksena ja aina pidin itseäni vähän lihavana, vaikka olin alipainoinen. Vuosien saatossa syömishäiriö muutti muotoaan ja välillä söin suruuni ja välillä en syönyt mitään pitkiin aikoihin, monen vuoden ajan elimistöni oli säästöliekillä, joten terveellinenkin ruoka varastoitui läskiksi, saatikka epäterveellinen. Paino nousi nousemistaan enkä löytänyt oikeaa keinoa pysäyttää sitä. Yritin laihduttaa, joka muuttui aina paastoamiseksi joka aina vaan pahensi tilannetta.

Lihominen vaan lisääntyi kun muutin Ouluun. En ollut enää asuntolan säännöllisillä ruuilla, vaan ruokailut oli täysin omalla vastuulla. Oulussa asuessa ensimmäiset vuodet kärsin vakavasta masennuksesta, joka pahensi myös syömishäiriötä. 5-vuotta sitten huomasin, että jotain häikkää tässä on, kun ajatukset olivat kokoajan ruuassa.En niinkään miettinyt, että haluaisin syödä vaan mietin, että eihän mun tarvitse syödä. Pelkäsin aina sitä, että mulle tulee nälkä. Aina jossain vaiheessa syömättömyys aiheutti sen, että oli pakko syyä ja sillon söin mitä sattuu. Pyysin työterveydessä apua asiaan, mutta he ehdottivat syömishäiriöön masennuslääkkeitä!? Tajusin, että olen aivan yksin tämän asian kanssa. Ollessani ylipainoinen, kukaan ei nähnyt tai ymmärtänyt, että sairastan syömishäiriötä. Ihmiset kai ajattelivat, että minä vain herkuttelin.. toki tein sitäkin, mutta se ei ollut se suurin ongelma. Syömättömyys oli paljon pahempi. Harvemmin nautin ruuan syömisestä. Kaikkina näinä vuosina suhtautuminen ruokaan ja omaan kehoon on ollut vaikea ja olen ollut täysin avuton asian suhteen.. Olen vihannut ylipainoa itsessäni, mutta en ole saanut apua enkä ole osannut itse. Pahinta oli se, että ollessani masentunut, syömishäiriö aina paheni ja kun se paheni, myös masennuin enemmän.. Se oli jatkuvaa oravanpyörää.

Viime keväänä aloin voimaan itse paremmin, masennus alkoi tuntua kaukaiselta. Minulle oli sanottu, että parantuminen syömishäiröstä tapahtuu vain hyväksymällä itsensä. Tietyllä tavalla tein sen, sillä lakkasin  ainakin välittämättä mitä muut ajattelivat. Joskus en käynyt kesäsin uimassa, koska häpesin itseäni, viimevuosina kävin, sillä en halunnut ylipainon rajottavan elämääni. Kuitenkin Espanjan reissun jälkeen katsoin tietokoneelta reissukuvia, jossa istuin valkoisessa mekossa rannalla. En näyttänyt hyvinvoivalta 24-vuotiaalta, näytin hylkeeltä. Tajusin, että en voi oikeasti enää näyttää tuolta, mun on tehtävä muutos. Tuntuu, että silmäni revähtivät kunnolla auki, että kuinka huonossa jamassa nyt oikeasti ollaan.

 Aloin pikkuhiljaa miettimään, että mitä tekisin asialle ja toukokuussa äitienpäivänä pyysin veljeltäni apua. Hän teki minulle ruokavalion, jota oli ensimmäiset kuukaudet noudatettava melkoisen orjallisesti. Ensimmäistä kertaa vuosiin olin henkisesti valmis suureen muutokseen ja tuntui myös helpolta, kun joku toinen sanoi mitä kuului syödä eikä tarvinnut miettiä sitä enempää. Paino alkoi tippumaan aika nopeasti ja säännöllinen ruokarytmi alkoi tuntumaan todella luonnolliselta. Kesällä kaiken sen läheisten sairauksien keskellä sain pidettyä kiinni ruokavaliosta, vaikka olimme tuntikaupalla sairaalassa päivästä toiseen. Kesällä en juonut yhtään lasillista alkoholia, jota monet jaksoivat ihmetellä. Terveellinen elämä tuntui yhtäkkiä helpolta ja niin hyvältä.

Vuoden alussa vähennettiin hiilareita ja paino jyssäs kauan paikoillaan. Aloin tuntemaan itseni taas lihavaksi ja huomaamattanikin pienensin ruoka-annoksia.. Söin aivan liian vähän, jonka vuoksi aineenvaihdunta tyssäsi ja paino jopa nousi muutaman kilon. Olin pitkästä aikaa todella ahdistunut ja tunsin kuinka syömishäiriöni alkoi nostamaan päätänsä. Onneksi ystäväni alkoi puuttua liian pieniin ruoka-annoksiin ja lähes pakotti mut syömään enemmän. Monet itkut ja ahdistukset käytyä läpi, olen alkanut syömään vähän isompia annoksia ja suhtautuminen ruokaan on taas normaalisoitunut.

En halua sanoa enää, että olisin laihdutuskuurilla, vaikka vielä sen 7-10 kg haluankin pois. Uskon, että se lähtee pikkuhiljaa, normaalilla syömisellä ja liikkumalla. Jos laittaisin itseni edelleen jollekkin tiukalle dieetille, pääsisin nopeampaa tavoitteeseeni. En kuitenkaan näe, että se olisi minulle hyväksi henkisesti eikä myöskään fyysisesti. Kyse ei oo siitä, etteikö mulla olisi kurinalaisuutta. Sitä löytyy kyllä. Haluan vaan löytää tasapainon tähän kaikkeen. Haluan suhtautua ruokaan ja erityisesti kehooni jo nyt hyväksyvästi.

Suurin laihtuminen on tapahtunut vain ruokavalion muutoksella, mutta liikunta on myös tullut myöhemmin kuvioihin. Viime syksynä aloin lenkkeilemään ja se oli minulle myös henkisesti todella suuri asia. Monen vuoden ajan haaveilin juoksemisesta, mutta en pystynyt ylipainon takia tekemään sitä kun max. satametriä. Penikkatauti iski heti jalkoihin ja happi ei vaan kulkenut. En vieläkään hölkkää tai juokse mitään kymmeniä kilsoja, mutta todella todella paljon enemmän ja helpommin kun ennen. Kun syksyllä eka kertaa metsässä juoksin pitemmän pätkän, olin ihan taivaassa. Tein jotain sellasta, mitä en olisi ikinä pystynyt tekemään. Näin usein unta siitä, että juoksisin ja ihailin kaikkia jotka sitä tekivät. Yksi unelmani toteutui. Urheilu on lisääntynyt alkuvuodesta, kun eräs ystäväni alkoi toimimaan mun personal trainerina. (Jos joku tarvitsee muuten pt:tä, niin voin suositella A-P:ta!). Olen alkanut lenkkeilemään enemmän, tekemään kotitreeniä joka on minulle suunniteltu.. En ole koskaan pistänyt urheilussa itseäni niin koville kun niissä kotitreeneissä tai juoksu/porrastreeneissä. Olen aivan eri ihminen tänä päivänä ja olen tehnyt asioita mihin en olisi ikinä uskonut pystyväni. Pitkä matka on siihen miten paljon haluan kehittyä, mutta todella paljon on kehitystä tapahtunut siitä mistä on lähetty liikkeelle.. En voi olla kuin ylpeä itsestäni.

Kuten olen aiemmin sanonutkin painoa on lähtenyt reilusti yli 20 kg. Pitemmän aikaa paino pysyi samana, mutta vaatekoko samalla pieneni. Eli liikkumisen myötä, kiinteytymistä on tapahtunut ja lihasten kehittyessä puntari ei oo ollut paras ystävä. Peili ja vaatteet ovat kuitenkin kertoneet sen kuinka paljon muutosta on tapahtunut viime kuukausina. Monen monta vuotta haaveilin, että voisin käyttää kokoa 38 ja nyt lähes kaikki vaatteet ovat sitä kokoa. Se tuntuu niin hyvältä ja vieläkin epätodelliselta. Vaatekoko on siis pienentynyt 5 kokoa. Se on hurjan paljon!

Kun alotin muutoksen, kirjoitin itselleni kirjeen. Muutossa se on kuitenkin mennyt hukkaan ja harmittaa hirveästi. Toivottavasti se tulisi jostain vastaan. Kyllä kuitenkin muistan hyvin ne fiilikset jotka silloin oli. Minä häpesin itseäni valtavan paljon. Voitteko kuvitella millaista on elää jatkuvan häpeän ja itseinhon vallassa, vuodesta toiseen? Ei monikaan varmaan sitä ulospäin nähnyt, olin varmasti useimmiten hymyilevä pullero. Sisälläni oli kuitenkin valtavan paljon tuskaa ja epätoivoa. Olin läskieni vanki. Se oikea Enni piilossa kaiken sen massan alla.

Aikalailla 2-vuotta sitten lopetin tupakoimisen ja kun mietin sitä aikaa, kun poltin tupakkaa, söin mita sattuu, kävin viihteellä useasti enkä liikkunut. Mun keho voi sillon tosi huonosti. Olin todella masentunut myös sillon. Lähes jokapäivä minusta tuntui pahalta se miltä mun kropassa tuntui ja miltä näytin, en vain pystynyt tekemään muutoksia. Luojan kiitos nyt tilanne on täysin erillainen.

Olen kyllä niin onnellinen siitä, että vihdoin pääni sisällä asioita on myös loksahdellut paikoilleen ja vuoden sisällä muutosta on tapahtunut niin paljon, etten aina ymmärräkkään, että oikeasti takana on vain vuosi. Nyt on tapahtunut todellakin elämänmuutos, suuri sellainen. Ei pelkästään se, että fyysisesti muutos on suuri, vaan enemmänkin henkisesti.

Monet ystävät ovat kannustaneet minua ja on ihana huomata miten ystävät ovat onnellisia mun saavutuksista. Suurimmat kiitokset annan veljelleni Makelle ja A-P:lle avusta ruuan ja liikkumisen suhteen. En olisi pystynyt tai osannut yksin. Sanat ei todellakaan riitä siihen kiitollisuuteen, sillä apu on todellakin ollut niin suuressa osassa onnistumisen suhteen. Tämä vuosi on ollut yksi merkittävimmistä vuosista mun elämässä, tuntuu kuin olisin saanut uuden elämän.

Ihan vasta tein Postauksen, jossa kerroin ajatuksia laihduttamisesta, toistan tässä vielä samaa, että kaikkein tärkeintä on löytää se hyvä olo omassa kehossa. En usko, että kenelläkään on kauhean hyvä olla jos on kovasti yli- tai alipainoa. Tärkeintä on voida hyvin ja pitää kehosta hyvää huolta syömällä oikein, ei liikaa eikä liian vähän. Vanhenemme kokoajan ja sairauksia voi tulla kenelle tahansa, miksi itse lisäisimme riskejä laiminlyömällä itseämme? Meillä on vain yksi elämä täällä. Asiaa olisi valtavan paljon, enkä tiiä miten lopettaisin tämän postauksen.. Ehkäpä sitten ennen ja jälkeen kuvilla.. :) (kuvat ovat näkyneet jo täällä aiemmin, mutta ei ole tässä koneella parempia.)


          IMG_5678 IMG_2196

ja sitten vielä sivuprofiilista:
IMG_6335 IMG_1962
Jos teillä on kysyttävää liittyen tähän elämäntapamuutokseen,niin kysykään rohkeasti, sillä niin paljon asioita jäi myös sanomatta. Muutenkin näin henkilökohtaisen postauksen julkaistua, olisi kivaa kuulla mitä ajatuksia tämä kaikki teissä herätti?

33 kommenttia:

  1. <3! Tätä oli Enni oikeasti ilo lukea! Tuli jotenkin todella hyvä mieli ja olo sun puolesta, oon hurjan ylpee susta sillä oot kulkenut kyllä upeen matkan! Ja vau mikä muutos -niin kropassa kuin sun ajattelussa ja suhtautumisessa ruokaan, ja ylipäätään sun asenne laihduttamiseen on inspiroivaa! Mä itse lihoin n.10kg tuossa viime vuoden aikana ja se tuli kaikki tosi huomaamatta -yhtäkkiä vaan havahtui siihen että oho, vanhat housut ei enää meekkään jalkaan... Tiedän että silloin tuli syötyä paljon ulkona miekkosen kanssa ja herkuteltiin sohvalla tms. Asiat kuitenki muuttu, ja nyt kun on yksin niin on paljon helpompi olla karsia niitä ylimääräsiä herkkuja! Muutamia kiloja onkin lähtenyt ja olo on heti paljon parempi! :) Mun ongelma on kyllä edelleenkin se, että usein sitten syön liian vähän kun luulen sen pudottavan kiloja nopeemmin ja sit iltaisin iskeekin kauhee nälkä.. -.- Pitäis saada siis omakin pää tuohon samaan terveelliseen ja fiksuun mielentilaan mitä sulla on! :)) Tulipa höpötettyä, no, kaikenkaikkiaan hieno postaus ja kaunis sinä! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi samaa mieltä Pauliinan kanssa!! hurjan työt olet jo tehny ja todella sinnikkäästi jatkanu matkaa asian suhteen<3 hienoa Enni, kyllä nostan hattua täältä Rovaniemeltä sinulle! OLET IHANA !

      Poista
    2. Voi Pauliina <3 kiitos! miten ihanasti sanottu, lämmittää kyllä mun mieltä. Ja niin tiiän tuon, kilot tulee niin huomaamatta.. mulla tuli aikanaan ekat 20kg just seurustellessa, ku syötiin ulkona ja herkuteltiin myös kotona. Huomattavasti nopeaa kilot tulee ku menee :D mutta onneksi niistä myös pääsee eroon, ku tarpeeksi vaan jaksaa tehä sen eteen töitä. Ihana, että sääki oot saanu pudotettua painoa ja sen myötä saanut hyvää fiilistä :) ja ehdottomasti koita päästä eroon siitä ajatuksesta, että vähän syömällä laihtuu.. varmasti sinäkin löydät tasapainon suhteessa ruokaan :) tsemppiä siihen, oot ihana tyttö <3<3

      ja Paula; kiiiitos ihanasti sanoista! kyllä täällä hymy huulilla saa lukea tuollaisia kommentteja ! sinäkin olet IHANA <3

      Poista
  2. Tätä tekstiä oli todella mielenkiintoista lukea ja samaan aikaan tuli hyvä ja huono fiilis sinun puolesta! Todella surullista että olet joutunut kärsimään yksin tuosta asiasta etkä ole saanut kunnolla apua, varmasti rankkaa. Syömishäiriöt on vaikeita asioita. Mutta olet kyllä saavuttanut todella paljon vuoteen, henkisesti ja näytät upealta elämänmuutoksen myötä! <3 Todella rehellinen ja aito postaus, tästä moni samasta ongelmasta kärsivä saa varmasti vertaistukea ja motivaatioita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti sun kommentista Jasmina! kiitos paljon myötätunnosta, tuntuu itsestäkin aina pahalta kun mietin syömishäiriön pahimpia aikoja. Onneksi asiat on nyt paremmin ja toivottavasti muut saisi todella tästä motivaatiota :) kiiitos sulle <3

      Poista
  3. Upea postaus, oli tosi ilo lukea tätä tekstiä. Mahtavan matkan oot kulkenut ja sietää olla kyllä ylpeä itsestään. Kuvistakin huomaa eron, ihan huippua! Onneksi olkoon siiitä että oot onnistunut elämänmuutoksessasi noinkin hyvin:3

    VastaaPoista
  4. Mainio teksti ja vielä mainiompi muutos!

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoinen postaus! Tämä herätti aikalailla ajatuksia, toisaalta tuli vähän surullinen fiilis siinä mielessä, että on ikävä että jouduit olemaan tuon asian kanssa yksin, mutta kun katsoo nyt tuota upeaa muutosta minkä olet tehnyt, niin tuli todella hyvä fiilis! Olet tehnyt upean työn ja näytät todella hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kuulla, että tykkäsit tästä ja että olet iloinen mun puolesta :) tuli hyvä mieli ! kiitos paljon <3

      Poista
  6. Hieno ja rohkea postaus. Harmittaa vaan se kirje, että katosi. Aivan mielettömän upea muutos. <3 Olet nyt esikuvana tässä omassa elämäntaparempassa- 7-10kg haluaisin pois vielä, mutta ne ovat kiinni tiukassa.

    Olet kaunis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti se kirje vielä löytyisi! :) ja tsemppiä sinulle vielä painonpudotukseen, näytät nyt jo niin hyvältä! :)

      Kiiitos Tiia <3

      Poista
  7. Luin tätä yhdessä Kirin kanssa, ja se käski kommentoimaan: "Hurjaa Enni! Ja hyvä Enni!" :)

    Upea postaus, ihanan rehellinen. Oon kyllä tosi iloinen sun vuoksi kaikkien niiden muutosten puolesta, jotka oot onnistunut tekemään. Niiden tekeminen on vaatinut varmasti paljon vahvuutta! Näytät niin hehkeältä, mutta parasta on järkevä asenteesi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon Kiri :) <3 ja kiitos Tiina! :) <3 ihanaa saada kommenttia sulta :)

      Poista
  8. Nostan sulle kyllä hattua ku oot pystyny tähän elämän tapa muutokseen!! Oot kyllä upea nainen ja tämä postaus oli kiva! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihanasti sanottu! kiiitos kovasti :) <3

      Poista
  9. Sä olet tehnyt ihan mielettömän hyvää työtä. Vautsi Enni. Saat kyllä olla itsestäsi ylpeä. :)

    VastaaPoista
  10. Olet tehnyt hienoa työtä ja saat todellakin olla itsestäsi ylpeä! :)

    VastaaPoista
  11. Mieletön ja selkeä muutos niin henkisesti kuin fyysisesti! Saat kyllä olla itsestäsi ylpeä :)

    VastaaPoista
  12. Tätä postausta on odotettu! Mahtava saavutus!! Kiva kuulla, että oot myös itse ylpeä itsestäsi, ihailen sua kyllä ihan hurjasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, vihdoin sain tehtyä tämän :) kiiitos kovasti Hantta :)))

      Poista
  13. Siis vau mikä teksti! Niin rohkea olet :) Ja hurjan ison työn olet tehnyt ja saavuttanut niin mielettömät tulokset! Olen kyllä ylpeä sinusta <3 Kuinka oletkaan pistänyt kaiken likoon ja taistellut itsesi kanssa, vau :) Mielenkiintoista oli kyllä lukea sinun ajatuksia ja tuntemuksia. Oppi taas uutta sinusta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Anna <3 tämä kommentti sai hymyn huulille. ihanaa kun aina tsemppaat mua <3

      Poista
  14. Upeaa Enni! Olet niin kaunis ja säteilevä!! <3

    VastaaPoista