tiistai 24. helmikuuta 2015

Kissa, joka pakotti mut jaksamaan.

Aika dramaattiselta kuulostava otsikko.. :D Nyt tulee elämäni ensimmäinen postaus, joka liittyy minun kissaani. Ymmärrän, jos jotku nyt päättää skipata tämän postauksen, jos kissat ei nappaa.. (itsekkin monesti skippaan lemmikkipostaukset, vaikka olenkin aina ollut eläinrakas). Tässä tekstissä tulen kertomaan syvällisempää settiä, kun kerron mitä tarkoitan tuolla, että kissa pakotti mut jaksamaan.. kerron siitä siis kohta enemmän.

Sain idean tänään tähän postaukseen, itseasiassa ihan hetki sitten, kun tulin kotia. Istahdin tuolille, Muru pyöri jaloissani ja sanoin sille "tuu tänne" ja taputin syliä, ja niin Muru hyppäs syliini, niinku se tekee aina kun pyydän sitä.. (paitsi joskus sillonku on vieraita, niin sillon täytyy esittää kovaa jätkää, joka ei todellakaan tuu syliin, ku pyydetään). Hetken pusuttelun jälkeen päätin, että kerron Murun tarinan. Se todellakin ansaitsee sen.. (se varmaan osaakin arvostaa tätä postausta..hehe).


10322447_10203908364773067_2433886503231194364_n Olen ottanut Murun tammikuussa 2011, eli 4-vuotta sitten. Muru oli sillon 3-vuotias, joten nyt se on 7-vuotias. Otin sen kempeleestä yhdestä perheestä, jossa kahdelle perheen jäsenelle oli puhjennut allergia ja kissa tarvitsi sen vuoksi uuden kodin. Olin miettinyt jo pitemmän aikaa itseasiassa koiran ottamista, koska olen aina mieltänyt itseni koiraihmiseksi. Kuitenkin olen aina ollut eläinrakas ja kissaan päädyin koska asun yksin kerrostalossa ja kissa on todella paljon helpompi lemmikki, kun koira. Murun myötä musta tuli myös kissaihminen.



941859_10201201575865036_102013789_n Nyt päästäänkin siihen, että mikä sai minut ottamaan Murun juuri sinä hetkenä. Vaikka olinkin miettinyt kauan lemmikin ottamista, Murun ottaminen oli todella extempore ja kaikki tapahtui todella nopeasti.. Olin sillon todella vakavasti masentunut ja yks päivä sain idean, että otan lemmikin, jotta minulla olisi aamulla joku syy herätä ja nousta ylös. Sen lisäksi, että lemmikki piristäisi, minun olisi pakko pitää siitä huolta. Tiesin, etten voisi laiminlyödä eläintä, joten tiesin, että nyt tulisin oikeasti nousemaan aamulla ylös, sillä minun olisi pakko aamulla nousta ruokkimaan se ja hoitaa sitä. Minun piti pysyä hengissä, koska en voisi jättää lemmikkiä oman onnensa nojaan. Kuulostaa karulta ja ehkä vähän outoakin kirjoittaa tänne masennuksesta, mutta se on sairaus jota hävetään ihan turhaan.. Kukaan ei halua sairastua, muttei se koskaan ole oma valinta. (Ehkä joskus kirjoitan siitäkin aiheesta tänne). Aina välillä havahdun siihen muistoon miten Muru todella autto mua eteenpäin..Ei kissa mun masennusta parantanut, mutta kyllä mää olin sillon niin pohjalla, että olisin jäänyt monena päivänä sänkyyn makaamaan, ellei mun olisi ollut pakko nousta ylös Murun takia. Muru toi paljon iloa mun elämään sen kaiken synkkyyden keskellä.. Se vaan pakotti mut jaksamaan.

429380_3332575436766_1689730021_n
On myös toinen tilanne, jossa Muru on auttanut ja ehkä myös pelastanut minut. Olin kerran taas nukahtanut sohvalle ja yöllä Muru tuli herättämään mut.. Se on ihan normaalia, että se tulee hyppiin mun päällä, mutta yleensä luovuttaa jossain vaiheessa. Nyt Muru tuli mun päälle, puski naamalla mun naamaa, läpsi tassulla ja mauku.. ja nostin hänet aina lattialle ja tiuskin, että "anna mun nukkua!" mutta Muru ei luovuttanut, se tuli aina heti uudestaan ja teki sen monta kertaa ja lopulta tajusin,että nyt kaikki ei oo hyvin.. Nousin seisomaan ja kysyin, että "mitä nyt" ja Muru lähti juoksemaan keittiöön.. Astuessani sinne, siellä oli tosi kuuma ja Muru ei juossutkaan ruokakupille vaan hellan eteen ja tuijotti sitä ja mua vuoronperään. Tajusin, että hella oli  jäänyt päälle. Se oli ollut jo reilu 5-tuntia ja jos oisin jatkanut unia aamuun asti, se olis ollut päällä 12-tuntia.. En tiiä mitä vanha hella olis siihen sanonut.. Ois voinut käydä tosi huonosti ja mää en todellakaan olis siitä sohvalta noussut ellei Muru olis sitä vaatinut. Oli aika ihmeellinen olo sen jälkeen ja kiitollinen olo siitä pienestä karvakasasta.


Jotku joskus vähän pelkäävät Murua, joka tietysti minusta tuntuu vähän hassulta. Muru ei kyllä olekaan yhtään tavallinen kissa. Murussa on vähän villikissaa, joten sen vuoksi hän on todella leikkisä ja villi. Murulla ei oo kovin pitkä pinna  ja saattaa räpätä tassulla aika helposti.. Itse tiedän tarkkaan mikä saa Murun räppäämään, mistä se tykkää ja mistä ei.. Uskon, että häntä on myös pentuna leikitetty niin, että kädestä saa purra, jonka vuoksi hän pitää kättä leikkikaluna, MUTTA en pidä tätä ongelmana, sillä Muru tottelee jos sille sanoo napakasti "EI". Olen joskus tavannut kissoja, jotka rupee puremaan eikä meinaa lopettaa sitä.. minä luotan siihen, että vaikka Muru purisi tai raapisi, hän päästää aina irti, kun kiellän sitä. Tämä on toiminut kyllä. Jos Meillä on leikki menossa ja Muru heiluu tassuilla kynnet esillä ja kesken tämän leikin laitankin kasvot hänen lähelle käden sijaan, Muru vetää heti kynnet piiloon. Jostain syystä Muru tietää, että kasvoista ei saa ottaa kiinni.

246638_2085135771554_2339018_n 281562_2289180832553_1113761_n
Muru on välillä ehkä vähän liiankin ovela kissa, jonka vuoksi nykyään pidän makkarin ovea öisin kiinni. Muru nimittäin ottaa kaikki keinot käyttöönsä jos haluaa herättää mut. Ekaksi hän hyppää mun päälle, puskee, läpsii tassuilla mua naamaan ja jos käännän vaan kylkeä, Muru ottaa järeät aseet käyttöön ja menee lähimmän pöydän luokse ja alkaa tiputtamaan kaikkia tavaroita lattialle, jotka vaan irtoo. Samalla, kun hän tassulla "siirtää" tavarat lattialle, hän kokoajan tuijottaa muhun päin ja oottaa mun reaktiota. Ethän sää enää siinä vaiheessa pysty nukkumaan, ku mietit, että mikä tavara menee rikki.

Kerran Muru tiputteli mun yhen kaapin päältä tavaroita ja kun nousin ylös ja menin ottamaan siitä kaapin päältä kaikki tavarat pois ja menin takasin sänkyyn, niin kohta kuulu kauhia kilinä ja Muru oli saanut sen kaapin oven auki ja sen kaapin päältä kurkotteli kaapin hyllyille ja veti sieltä alas kaikkea mitä vaan sai. Sillon mää mietin, että pitäskö itkeä vai nauraa :D


63041_10200867618076300_1812283630_n 195963_1883038639252_4716447_n Muru ymmärtää myös monia eri sanoja, kuten luonnollisestikkin sanan "ruoka" tai "parvekkeelle" "tule tänne" ja monia muitakin. Myöskin Muru tunnistaa ja reagoi aina omaan nimeensä. Muru osaa myös ärsyttää mua monilla eri tavoilla, kuten sotkimisella! Hän on uskomattoman etevä levittämään ruokaansa. En ymmärrä miten hän saa tiputeltua sitä ruokaa niin ympäriinsä.. samoin käytyä omassa vessassaan, hän kulettaa varpaiden välissään sitä hiekkaa ja tiputtelee sitä pitkin kämppää. Ehkä pahin ja samalla huvittavin oli se, että Muru kerran kävelessään pysähty, pieras ja ampu pyllystään pienen papanan. :D tämän lisäksi tietysti raivostuttavaa on ne karvat ja se, että hän syö mun kukkia ja siinä ei toimi ollenkaan käsky "ei", mutta suihkepullo kyllä auttaa! 1403404_10202563823320371_942097487_o 526588_10200867614916221_802691931_n Murusta täytyy vielä kertoa se, että Muru on tosi ihmisläheinen ja viihtyy älyttömän paljon sylissä. Monet ihmettelevät sitä miten Muru ei ole sellainen "tyypillinen" itsenäinen kissa, joka viihtyy vaan omissa oloissaan. Muru tulee helposti aina vieraiden syliin ja jos on monta ihmistä, hän saattaa kiertää sylistä toiseen. Muru on myös reipas matkustaja ja hän on hiljaa kopassaan ja alkaa monesti nukkumaan siellä.. tosin joskus hän tekee haisevia yllätyksiä ja ne ei oo  kyllä kivoja.
Mulla on myös allergisia ystäviä ja heidän kyläilessään laitan Murun esim. makkariin, jonne tietysti vien myös sen vessan ja ruuat. Muru ei siellä ollessaan tee tuhoja, ei rappaa ovea tai ala maukumaan.. Hän joko tuijottelee ikkunasta tai alkaa nukkumaan.

522986_3973358055931_842044655_n 284266_2236082185120_7990705_n 269668_2192733701435_3793508_n 942217_10201088197350644_1735209660_n 859104_10201995130423404_428092856_o 189065_1895933321611_7029107_n Murusta olisi paljon paljon vielä kerrottavana tarinoita, mutta nyt jo tuli niin paljon asiaa, että parempi lopettaa tähän. Jaksokohan kukaan lukea tätä? :) Välillä tuota kissaakin arjen keskellä pitää ihan itsestäänselvyytenä, siinä se pyörii jaloissa, ruokin sitä, rapsuttelen ohimennen ja puhistan vessaa.. Välillä havahdun siihen, että vitsit mulla on ihana pieni elukka jota voisin vaan halia ja pusia. Se on ihana ja todella tärkeä mulle. Olen kiitollinen, että se on pysynyt terveenä ja että juuri tuo yksilö on mun oma pieni riesa. <3 13005_10201995131623434_90155842_n

28 kommenttia:

  1. Ihana teksti, ihana Muru! :)

    VastaaPoista
  2. Jaksoi lukea. Komppaan edellistä kommentoijaa. Ihana teksti ja ihana kissa. Ja olet entistä vahvempi vain ku olet masennuksen selättäny ja se toella on aihe jota ei tarvi hävetä. Oot vahva ja rohkia nainen. :) t. Jemina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Jemina, kiitos niiin paljon tästä kommentista :) tuli niin hyvä olo. <3

      Poista
  3. muru on tosi kaunis kissa ja kuulostaa ihanalta persoonalta :) multakin löytyy kissoja, ne on <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) <3 kissat kyllä on ihania <3

      Poista
  4. Ihana postaus ja vielä ihanempi Muru! ♡ kissat osaa kyllä piristää ja meidän kissat myös osaa "lohduttaa" jos ne huomaa että oon allapäin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne osaa :) ne on kyllä aarteita. kiitos kommentista :) <3

      Poista
  5. Jaksohan tämän lukea, oli niin ihana teksti. :) <3 Aito ja koskettava. Eläimet on kyllä niin parhaita, en vois kuvitellakkaan enää omaa elämääni ilman tuota mun omaa karvakasaa. :D Muru vaikuttaa oikein hauskalta ja suloiselta tapaukselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh, se on kyllä hauska tapaus :D on todellakin vaikeaa ajatella elämää ilman :) Kiitos ihanasta kommentista Jenni :) <3

      Poista
  6. Voi eiiii! <3 tuli nii ikävä pikku murppanaa.
    Kauhia kui mustat noi mun rastat on joskus ollu :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollu kyllä tummat :o ! Murppanallakin taitaa olla sua ikävä!

      Poista
  7. Oii niin ihana ja koskettava teksti murusta <3 ihana :*<3

    VastaaPoista
  8. Ihana Muru! <3 Kiva ja mielenkiintoinen postaus. :) Hauskoja ja koskettaviakin tarinoita Murusta! Itsekin kolmen kissan omistajana voin sanoa, että kaikenlaista ne keksiikin! :D Määki sain tehtyä meidän koko kööristä esittelyt blogiin, tosin niistä ei ihan näin syvällisiä tullut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heheh, joo kissat kyllä keksii :D Huomasinkin, että olit tehnyt kivat postaukset kissoistasi :) Kiitos Hantta kommentista <3 :)

      Poista
  9. Voi, että mikä suloisuus. <3 Ja tärkeä lemmikki! Eläimet on niin ihania ja varmastikin niistä on niin monelle lohtua sekä apua! <3 Oli kyllä koskettava teksti Enni. Heh, sekä sai kyllä nauraakin.. Tuo papana juttu!!! :'DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hehhe, ihana kuulla, että nauratti ja kosketti :'D kiitos Elisa <3

      Poista
  10. Sinun Muru on kyllä niin suloinen ja pakko sanoa vaikka itse skippaan lemmikkipostaukset niin tämän jaksoin lukea alusta loppuun. Hienosti kirjoitit murusta sekä omasta elämästä kun elämä ei ollutkaan niin helppoa. Eläimet on niin ihania ja ne tietää aina minkälainen fiilis itsellä on. Osaavat helpottaa surullista oloa ja kuinka hullulta se kuullostaakin niin niille on helppo puhua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna kommentista :) <3 ja ihana kuulla, että jaksoit lukea tämän, vaikkei yleensä tälläiset kiinnosta :) <3

      Poista
  11. Ihana kirjoitus, tuli tosi hyvä mieli tästä :') viettäkää ihania päiviä toistenne kans ♡ Murulle rapsut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murulle rapsut välitetty :) ihana kuulla, että tästä tuli hyvä mieli! mulle tuli myös sun kommentista, kiitos <3

      Poista
  12. Voi kun mahtava Muru-kissa. :)
    Kisu varmasti arvostais näin hienoa kirjoitusta itsestään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä mahtava tyyppi :) arvostas varmasti :)

      Poista
  13. Mieletön tarina Murusta! Tää oli niin mielenkiintoista luettavaa, että todellaki jaksoi lukea alusta loppuun! :D Tuli paljon mieleen kaikkea, että mitä sanoa, mutta empä tietenkään ennää muista mitään :D Oisinpa lukenut tämän ennen kuin tulin käymään sinun luona.. :) Oppi kyllä paljon Murusta tämän postauksen avulla ja täytyy sanoa, että aika viisas katti on, kun niin ovelasti osaa eri keinoilla sinua herätellä ja vielä sekin, että oli hoksannut hellan jääneen päälle, uskomatonta! On kyllä söpöjä nää kaikki kuvat <3 Ihanaa, että murulla on sinut sillä ei sillä vois tuon rakastavampaa äippää ollakkaan ;> Murusta huomaa kuinka sillä on hyvä olla ja että se viihtyy sinun kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh. muru on kyllä niiin ihana otus :) kivaa, että sait tästä postauksesta paljon irti :) ja ihanasti sanottu, että oon Murulle hyvä äippä! kiiitos <3 :')

      Poista