perjantai 28. maaliskuuta 2014

Ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota.

Keskiviikkona töiden jälkeen näin siskoani Fannia ja hänen poikaystävää Teemua reilun tunnin ajan. Käytiin Roosterissa, jossa söin tajuttoman hyvää vegeburgeria ja torinrannassa räpsittiin muutamat kuvat kun haettiin auto sieltä. Harmittaa ihan hulluna, ettei keretty nähä sen enempää. Mulla on nyt jo kamala ikävä. Onhan meillä ollut ihan tajuttoman pitkiä aikoja, ettei olla nähty Fannin asuessa Turussa, mutta soittaa on voinut aina. Ensiviikon alusta Fanni ja Teemu lähtevät Kroatiaan. He eivät itsekkään tiedä kuinka kauan ovat siellä ja mihin jatkavat matkaa sieltä. Pelottaa, että he oikeesti jäävät asumaan sinne pitkäksi aikaa, mutta tottakai mulle on kaikkein tärkeintä, että he ovat onnellisia ja jos he ovat sitä ulkomailla, niin täytyy vaan tottua sitten ikävään. IMG_3631 IMG_3636 IMG_3638 IMG_3642 IMG_3649
IMG_3650

Inhoan ikävöimistä.  Veljeni on asunut jo niin kauan ulkomailla, että ikäväänkin tavallaan tottuu, mutta ei se ikävä lopu koskaan. Aina on vähän ikävä. Välillä niin paljo, että ihan ahdistaa ja itkettää, kun ei saa olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka on sulle niitä rakkaimpia. Tuntuu pelottavalta, että pikkusisko lähtee maailmalle etkä sää voi soittaa millon haluat etkä sää kokoajan voi olla kartalla siitä miten hänellä siellä menee.
IMG_3657 IMG_3661 IMG_3658

Toivon, että te kaikki lukijat osaatte arvostaa, jos teidän perheenjäsenet on teidän lähellä ettekä pidä sitä itsestäänselvyytenä. Minä näen omaa perhettäni aivan liian harvoin ja kadehdin niitä, jotka asuu samassa kaupungissa tai maassa kaikkien perheenjäsentensä kanssa. Tosin olen älyttömän kiitollinen siitä, että mulla on niin  läheiset välit kaikkien sisarusten kanssa, sekään ei ole itsestäänselvyyttä eikä monikaan ole niin onnekas siinä asiassa. Sillonkun veljeni muutti ekan kerran ulkomaille, hän sanoi minulle "muista Enni, että se mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää" ja siskoni muuttoa ajatellessa soi päässäni kappale jossa lauletaan "Ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota". Omat sisarukset on sellaisia, että ne tulee aina olemaan niitä elämän rakkaimpia ihmisiä, asuisivat ne kuinka kaukana vaan tai menisi vaikka vuosia ettei heitä näkisi. Mää ainakin koen, että ne on niin suuri osa mua, vaikka ollaankin keskenään tosi erillaisia. Tulen ikävöimaan niin paljon, että nytkin vaan itkettää. Tiedän, että Fanni lukee tämän, joten sanon tätäkin kautta, että minä olen niin ylpeä sinusta ja rakastan sinua niin paljon.

4 kommenttia:

  1. Mul säilyykin sama liittymä, joten voit sä mulle soittaa, tosin en sit hinnasta tiiä mitä se tekee :D mut ainaki viestiä voi laittaa et tietää mis mennään!:)
    Oot ihana Enska!<3 Mäkin oon ylpee susta ja rakastan kauhian paljon!<3 kohta me taas nähdään, don't worry.

    VastaaPoista
  2. muakin alko melkeen itkettää kun luin tuota <3 varmasti ikävä on kova, mutta fanni on sun lähellä vaikka et näkisi/pystyisi koskettamaan häntä <3

    VastaaPoista
  3. PS täällä on monta ihan kamalaa kuvaa

    VastaaPoista