lauantai 11. tammikuuta 2014

Ystävän muistolle.

En tiedä löydänkö oikeita sanoja, vaikka sanottavaa olisi niin paljon. On tehtävä tämä postaus, sillä se jotenkin helpottaa omaa surua, kun voin muistella sinua ja yhteisiä hetkiämme. Olen aika varma siitä, että jokainen joka sinut tunsi, ajattelee sinusta ensimmäisenä, että olit valoa ja iloa täynnä. En ikinä unohda yhteisiä bussimatkoja töihin enkä yhteisiä hetkiä töissä, mutta varsinkaan niitä hetkiä työn ulkopuolella. Kuperkeikkoja ystävämme lattialla, lukuisia kertoja ravintoloissa hyvän ruuan äärellä, jäätelöpicnikkiä tai sitä kun kävimme kahdestaan limingassa katsomassa pääsiäisnäytelmää jota ennen minä pudotin lompakostani kaikki kortit pitkin autotietä. Entä sitten lempibändisi Pmmp:n keikkaa tähdessä, jonka pääsylipun olin hukannut ja jossa keski-ikäiset naiset yrittivät iskea miesystävääsi. Meillä oli tapana aina laulaa karaokessa yhdessä Ulta Braata, ihan sama mikä biisi kunhan se oli Ultra Bra. Kävimme myös yhdessä kirkossa, varsinkin sen jälkeen kun sairastuit.Sinä olit elämää täynnä, halusit nähdä ja kokea paljon, etkä vain haaveillut asioista vaan teit paljon kaikkea sitä mistä haaveilit. Ihailin sinua niin valtavasti. Sinä olit täynnä laulua ja naurua.. varsinkin naurua. Kun näimme viimeisen kerran, kuulin amarillossa naurusi vessaan asti.  En ikinä unohda sitä tunnetta, kun soitit minulle, että olet sairastunut uudestaan. Oli vaikeaa ystävänä seurata vierestä miten sairaus söi sinua, en osaa edes kuvitella mitä se oli perheellesi. Muistan kun tulimme katsomaan sinua sairaalaan leikkauksen jälkeen, huusit meille jo kaukaa, että "olen jo odottanut teitä". Jumppasit kättäsi niiskuneiti-pehmolla ja olit iloinen. Oli tietenkin myös niitä aikoja, kun et ollut oma itsesi ja oli avutonta nähdä sinut masentuneena. Onneksi kuitenkin löysit taas elämänilon sen kaiken keskellä ja osasit nauttia elämästä. Sen sinä minulle opetit, löytämään kiitoksen ja ilon aiheita tavallisistakin päivistä. Törmäsin sinuun kesällä vahingossa Kuopion satamassa. Huusit kovaan ääneen kun näit minut. En unohda sitä hetkeä ikinä, oli niin ihanaa nähdä sinut iloisena. Ulkoinen olemuksesi kertoi sairaudesta, mutta muuten olit niin elämää täynnä. Tottakai puhuimme paljon sairaudesta, mutta sinun toiveesi mukaan siirsimme asian aina jossain vaiheessa pois ja nautimme toistemme seurasta ilman sairauden tuomaa surua ja pelkoa. Näimme aika säännöllisesti sairauden aikanasi, viimeiset kuukaudet olivat pelottavat, kun et päässyt enää Ouluun, et pystynyt kirjoittamaan etkä edes puhumaan. Onneksi läheisesti laittoivat kuulumisia facebookkiin ja lukivat sinulle kirjeen jonka lähetin. En ymmärrä kunnolla sitä, että olet poissa. Miksi parhaat lähtevät ensin? Tiedän, että olet nyt turvassa, ilman minkäänlaisia kipuja. Olet nyt varmasti onnellinen. Toivon ja rukoilen Kimmolle ja perheellesi kaiken lohdutuksen mitä voikaan tälläisessä menetyksessä saada.

Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että sain kuulua elämääsi. Sinä toit valtavasti iloa suorasanaisella ja eloisalla persoonallasi. Olit hyvä ystävä, johon pystyi luottamaan. Sinä toivoit aina muiden elämään rakkautta, sinulla oli niin kaunis ja lämmin sydän. En tunne ketään kaltaistasi, olit todella erityinen ihminen. Sinua muistellessa näiden kyynelten takaa nousee myös hymy, sillä sinä sait muut hymyilemään.



                 IMG_0955 IMG_0958 IMG_0974
        IMG_3364
        IMG_9743
        IMG_9746 IMG_4969 IMG_4982 IMG_2727
        IMG_2730
        IMG_2735 IMG_2779
                  IMG_2796 IMG_9301 – Kopio
     IMG_9307 IMG_9309

        IMG_0508
IMG_0547
             
       IMG_4322 
                 IMG_4324 IMG_5704
               
          IMG_5708 IMG_1437 IMG_5080 IMG_4705
                                Minulla on sinua niin kova ikävä. En unohda ikinä.

                                               Lepää rauhassa rakas Anna-Liisa. <3

32 kommenttia:

  1. Koskettava teksti, tuli kyyneleet silmään.<3 Ihana kun sulla on noin paljon muistoja ystävästäsi ja varsinkin nuita kuvia!<3 Voimia sulle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on tullut otettua kuvia, ne on nyt ihania muistoja. Kiitos Irene <3

      Poista
  2. Niin kauniisti kirjoitettu Enni, kyyneleet vain valuvat. Voimia rakas ♥

    VastaaPoista
  3. Kuvien perusteella ystäväsi vaikutti ihanalta ihmiseltä, täynnä hymyä! Voimia! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä hän todella oli. Aito ja niin hyvä sydäminen ihminen, sellasia on harvassa. kiitos! <3

      Poista
  4. Osanotot!!♥--
    Ei ole pakko vastata ja anteeksi että kysyn, mutta mistä sairaudesta oli kyse?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa, että kysyt.. Anna-Liisalla oli pahalaatuinen aivokasvain.
      Kiitos <3

      Poista
  5. Voi miten kauniisti kirjoitettu, ihana teksti, itku tuli parin lauseen jälkeen.
    Kuvissa hän näyttää niin elämäniloiselta ja nauravaiselta ihmiseltä, onneksi hän varmasti nautti tästä elämästään paljon, kauheasti voimia sinulle siskorakas ja kaikille hänen läheisille ihmisille.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän kyllä osasi nauttia elämästään <3 Kiitos Fanni <3

      Poista
  6. voii Enniä rakas :(<3 muakin itkettää tätä lukiessa :( todella koskettava. Koita jaksaa <3

    VastaaPoista
  7. Niin totta <3 Mä tunsin Anna-Liisan amk-kouluajat ja joka sana on ihan totta-ainutlaatuinen tyttö kertakaikkiaan. Jaan tän omalla seinällä fb:ssa.Mun tekis mieli huutaa koko maailmalle miten ihana A-L oli,ja miten väärin on et juuri hänen piti lähteä niin nuorenA :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että vääryydeltä tuntuu hänen lähtönsä. Hän jos kuka olis ansainnut elää pitempään.. On vaikeaa löytää tästä järkeä.. mutta niinhän se menee, ettei aina kaikkeen tarvi löytää syytä :/

      Poista
  8. Voi että miten ihanasti oot tän kirjottanu! <3 Voimia sulle niin paljon ja haleja täältä!

    VastaaPoista
  9. Ihana Ookke! ♡ Ja ihana et kirjotit tän..
    -Nadja-

    VastaaPoista
  10. Vaikka tunsin Anna-Liisan eri yhteyksistä, olisin voinut kuvailla häntä aivan samalla tavalla.
    Olisivatpa kaikki maailman ihmiset voineet tuntea Anna-Liisan! Toista hänen kaltaistaan ei ole. Olemalla aito, vilpitön ja elämäniloinen itsensä hän antoi muille niin paljon.

    Kaunis kirjoitus rakkaastamme.

    Terv. Tuuli Siukola, toinen ystävä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänen kaltaistaan ei kyllä ole. Jokainen joka hänet sai tuntea, oli kyllä onnekas. <3

      Poista
  11. Kyyneleet tuli myös täällä silmään... osanotot multa sinne Enni ♥ Todella ihanasti ja koskettavasti kirjotettu, iso voimahali!

    VastaaPoista
  12. Komppaan Tuulia! Muuta en osaa sanoa, kuin että kyynel on minunkin silmäkulmassani.. Elämä on arvokas ja arvaamaton...

    VastaaPoista
  13. Ihana teksti ja ihania kuvia.. Etenkin nuo kolme viimestä, hän näyttää väsyneeltä mutta onnelliselta, ei yhtään sairauden murtamalta. Voimia suruun Enni ja lämpimiä ajatuksia myös ystäväsi omaisille ja muille läheisille <3

    - Sann

    VastaaPoista
  14. Silmät sumeana yritän tätä kirjottaa, mutta pakko sanoa, että vaikka en tuntenutkaan Ookkea kovin hyvin, niin heti kuitenkin huomasi, että siinä tytössä on jotain erityistä. Iloinen ja räiskyvä luonnonlapsi, kaikinpuolin hieno ihminen. <3

    T. Rukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihan totta. Iloinen ja räiskyvä luonnonlapsi kuvaa kyllä häntä täydellisesti. <3

      Poista
  15. Kiitos tästä! <3 Itkien luin tätä, mutta hienosti kirjoitit ja kuvailit Anna-Liisaa. Muutamia tosi ihania kuvia myös. <3 Kyllä jää iso aukko monen elämään... ja iso ikävä...

    - Päivi (Anna-Liisan isosisko)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin jää iso aukko ja ikävä, mutta jotenkin koen, että Anna-Liisa auttaa meitä jaksamaan eteenpäin <3

      Poista
  16. Iso voimahali sinulle! Koita jaksaa <3

    VastaaPoista