Merirosvoilua

Pariviikkoa sitten vietettiin Marin ja Teemun tupareita merirosvo-teemalla. Oli ihan älyttömän mukava ilta. Hyvää syömistä ja mahtavaa seuraa kera mukavan tekemisen, kuten pelailua,yleistä hengailua ja juttelua. Tuo ilta piristi mua tosi paljon ja tuollaisia sais kyllä olla paljon useamminkin!  
                     

                  Onko muita jotka tykkää tälläsista teemabileistä?

Kuulumisia.

Yritän saaha kirjotettua kuulumisia. En yhtään ole varma mitä yritän saaha itsestäni ulos nyt, mutta jotenkin sellanen olo, että pakko saaha kirjotettua jotakin. Olen kattonut ihan käsittämättömän monta jaksoa criminal mindsia, joten sohva ja kehräävä kissa mahan päällä ovat olleet parhaimpia kavereitani viimeaikoina. Olen myös viettänyt paljon hyviä hetkiä ystävien kanssa. Olen ollut eri ystävien luona ja ystäviä on ollut minun luona. Olen jutellut, pelannut lautapelejä, itkenyt, nauranut ja vielä lisää jutellut. Olen käynyt myös syömässä esim. tubassa ja toscanassa. Käynyt viinibaari voxissa ja ollut kiitollinen, että ympärillä on ihmisiä jotka jaksaa kuunnella. Olen piristynyt ajatuksesta lähteä ulkomaille ja tänään saimmekin varattua ystävien kanssa lennot Lontooseen hiihtolomalle, puhumattakaan Espanjan reissusta joka koittaa pääsiäisenä. Olo on useimmiten kiitollinen, ympärilläni on niin paljon ihmisiä jotka välittää. Ensiviikon aikana pitäisi kuitenkin tilata hautajaiskukat ja parin viikon sisällä pitäs löytää musta mekko ystävän hautajaisiin.. kaikki on välillä ihan sumeaa ja välillä pelottavankin selkeää. Täytyy muistaa antaa aikaa tälle kaikelle..

                  Kiitos muuten älyttömästi kaikille osanotoista edellisessä postauksessa, ne kaikki lohduttaa ja lämmittää sydäntä. En vaan näin yötä vasten halua alkaa lukemaan niitä uudestaan, joten vastaan niihin kaikkiin sitten myöhemmin. 

Ystävän muistolle.

En tiedä löydänkö oikeita sanoja, vaikka sanottavaa olisi niin paljon. On tehtävä tämä postaus, sillä se jotenkin helpottaa omaa surua, kun voin muistella sinua ja yhteisiä hetkiämme. Olen aika varma siitä, että jokainen joka sinut tunsi, ajattelee sinusta ensimmäisenä, että olit valoa ja iloa täynnä. En ikinä unohda yhteisiä bussimatkoja töihin enkä yhteisiä hetkiä töissä, mutta varsinkaan niitä hetkiä työn ulkopuolella. Kuperkeikkoja ystävämme lattialla, lukuisia kertoja ravintoloissa hyvän ruuan äärellä, jäätelöpicnikkiä tai sitä kun kävimme kahdestaan limingassa katsomassa pääsiäisnäytelmää jota ennen minä pudotin lompakostani kaikki kortit pitkin autotietä. Entä sitten lempibändisi Pmmp:n keikkaa tähdessä, jonka pääsylipun olin hukannut ja jossa keski-ikäiset naiset yrittivät iskea miesystävääsi. Meillä oli tapana aina laulaa karaokessa yhdessä Ulta Braata, ihan sama mikä biisi kunhan se oli Ultra Bra. Kävimme myös yhdessä kirkossa, varsinkin sen jälkeen kun sairastuit.Sinä olit elämää täynnä, halusit nähdä ja kokea paljon, etkä vain haaveillut asioista vaan teit paljon kaikkea sitä mistä haaveilit. Ihailin sinua niin valtavasti. Sinä olit täynnä laulua ja naurua.. varsinkin naurua. Kun näimme viimeisen kerran, kuulin amarillossa naurusi vessaan asti.  En ikinä unohda sitä tunnetta, kun soitit minulle, että olet sairastunut uudestaan. Oli vaikeaa ystävänä seurata vierestä miten sairaus söi sinua, en osaa edes kuvitella mitä se oli perheellesi. Muistan kun tulimme katsomaan sinua sairaalaan leikkauksen jälkeen, huusit meille jo kaukaa, että "olen jo odottanut teitä". Jumppasit kättäsi niiskuneiti-pehmolla ja olit iloinen. Oli tietenkin myös niitä aikoja, kun et ollut oma itsesi ja oli avutonta nähdä sinut masentuneena. Onneksi kuitenkin löysit taas elämänilon sen kaiken keskellä ja osasit nauttia elämästä. Sen sinä minulle opetit, löytämään kiitoksen ja ilon aiheita tavallisistakin päivistä. Törmäsin sinuun kesällä vahingossa Kuopion satamassa. Huusit kovaan ääneen kun näit minut. En unohda sitä hetkeä ikinä, oli niin ihanaa nähdä sinut iloisena. Ulkoinen olemuksesi kertoi sairaudesta, mutta muuten olit niin elämää täynnä. Tottakai puhuimme paljon sairaudesta, mutta sinun toiveesi mukaan siirsimme asian aina jossain vaiheessa pois ja nautimme toistemme seurasta ilman sairauden tuomaa surua ja pelkoa. Näimme aika säännöllisesti sairauden aikanasi, viimeiset kuukaudet olivat pelottavat, kun et päässyt enää Ouluun, et pystynyt kirjoittamaan etkä edes puhumaan. Onneksi läheisesti laittoivat kuulumisia facebookkiin ja lukivat sinulle kirjeen jonka lähetin. En ymmärrä kunnolla sitä, että olet poissa. Miksi parhaat lähtevät ensin? Tiedän, että olet nyt turvassa, ilman minkäänlaisia kipuja. Olet nyt varmasti onnellinen. Toivon ja rukoilen Kimmolle ja perheellesi kaiken lohdutuksen mitä voikaan tälläisessä menetyksessä saada.

Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että sain kuulua elämääsi. Sinä toit valtavasti iloa suorasanaisella ja eloisalla persoonallasi. Olit hyvä ystävä, johon pystyi luottamaan. Sinä toivoit aina muiden elämään rakkautta, sinulla oli niin kaunis ja lämmin sydän. En tunne ketään kaltaistasi, olit todella erityinen ihminen. Sinua muistellessa näiden kyynelten takaa nousee myös hymy, sillä sinä sait muut hymyilemään.



                 
        
       
       
        
        
                  
     

        

             
        
                 
               
         
                                Minulla on sinua niin kova ikävä. En unohda ikinä.

                                               Lepää rauhassa rakas Anna-Liisa. <3