keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kuulumisia.

Nyt viimeaikoina arjen keskellä on ollut vaikeaa tehdä postauksia. Pimeys ulkona tulee jo ennenkun pääset töistä edes lähtemään, joten valokuvaaminen ei huvita. Väsymys ja useat migreenikohtaukset myös aiheuttaa sen, että välillä päivät menee ihan sumussa. Tänään juttelin bussissa uuden tuttavuuden kanssa ja mietin, että kuinka jännä se on, että joillekkin ihmisille on vaan niin helppo jutella.. Minut vaan valtas rauha ja luottamus tulevaisuudesta sen kohtaamisen jälkeen. Töiden jälkeen olen nukahtanut sohvalle ja unta tais riittää ainakin viideksi tunniksi.. Heräsin tuossa tunti sitten, eli 22:30. Näin unta, että pääsin vierailemaan edelliseen työpisteeseeni perhekerhoon,jossa olin kolme vuotta.. En voi sanoinkuvailla sitä tunnetta mikä mulla oli siinä unessa.. tai kun heräsin siitä unesta. En tiedä kuinka moni ymmärtää enkä enää edes tarvi muiden ymmärrystä, se ikävä on jotain sellasta jota ei voi selittää eikä kukaan voi tietää miten minä sen kaiken koin siellä ja mistä jouduin luopumaan. Jos antaisin itselleni luvan, ikävöisin sinne jokapäivä.  Koen, että olen joutunut luopumaan oikeasti paljosta ja minulle tärkeästä paikasta. Tulen vihaiseksi, jos joku vähättelee sitä, sillä kuten sanoin, kukaan toinen ei voi tietää mitä se työ mulle siellä silloin merkitsi.

Voisin ajautua nyt miettimään synkeitä juttuja, mutta oman mielen myrkyttäminen ikävillä asioilla ei ole terveellistä. On niin paljon hyviäkin asioita ympärillä, jotka pitäisi muistaa. Yhdeksi asiaksi haluan nostaa eläimet. Kuten edellisessä postauksessa jo mainitsin ratsastuksesta, se yhteys hevosen kanssa ja se tunne, kun olet luonnon keskellä sen eläimen kanssa, oli terapeuttinen kokemus mulle monen vuoden ratsastuksen jälkeen. Kaipaan jo kovasti uudestaan hevosen selkään. Täytyy myös mainita tuo mun ihana oma kissa. Kuinka paljon iloa tuo pieni karvainen otus tuo mulle, kun se käpertyy jokapäivä mun syliin ja saan painaa kasvoni hänen pehmeään turkkiin. Pieniä suuria asioita.
Kissasta puheenollen, viikonloppuna tunsin myös kiitollisuutta ja hyvää mieltä siitä, että ystäväni Tanja otti niin mielellään Murun hoitoon viikonlopuksi, kun minä olin niissä polttareissa. Istuttiin Tanjan kanssa sunnuntaina olohuoneessa jutellen, kun ovikello soi.. Oletin, että se on Saara, kun hänkin oli tulossa mua moikkaamaan.. Oven takana oli kuitenkin ystäväni Mari ja Teemu. "Me tuotiin sulle sämpylää, kun sulla ei vissiin ollut kun hapankorppua". Voiko ihminen tuntea kun kiitollisuutta, kun ystävät tuo ovelle asti  itsetekemäänsä sämpylää. Välillä ihmiset sanovat mulle, että "Sulla on kyllä ollut paljon vastoinkäymisiä" mutta onneksi se ei ole koko totuus.. Mulla on myös niin paljon hyvää. Niin paljon aihetta hymyyn ja kiitokseen. Niin paljon rakkautta ja valoa mun elämässä.

20minuuttia vielä ja sitten vaihtuu 21päivä. Minun syntymäpäivä. Silloin ei saa olla muutakun onnellinen ja nimenomaan kiitollinen.. Olen saanut elää jo 24 vuotta.

Kauniita unia kaikille!

2 kommenttia:

  1. Mukavaa synttäriä sulle <3
    Oon lukenut sun blogia jo kauan, ja tämä on yksi mun suosikeistani. Innolla odottelen aina uusia postauksiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, ihan mielettömän kiva kuulla, että oot pitkäaikanen lukija ja luet mielelläni mun postauksia.. Tulee niin hyvä mieli! ja kiitos <3

      Poista