torstai 12. syyskuuta 2013

Arjen ahdistuksia ja piristyksiä..

Mää oon kyllä jotenkin ihan sekasin näistä päivistä.. Arki menee ihan sumussa. En muista mitä tapahtui minäkin päivänä.. Oon väsynyt ja turhautunut. En oo jaksanut edes nähdä aina kavereita, oon jopa joutunut perumaan näkemisiä väsymyksen vuoksi.. Kuvat tältä viikolta on todella satunnaisia, mutta ei tälläisiltä viikoilta kovin ihmeellisyyksiä voi odottaakaan.. ainakaan en itse sitä vaadi itseltäni. Koitan keksiä pieniä piristyksiä arjen keskellä ja yks niistä on se, että sain ison läjän viikonloppuna mukaan isältä omenia, jotka on meidän puusta.

Olisi mukavaa, jos voisin kertoa jotain kauhean piristäviä juttuja..mutta ei niitä kauheasti nyt irtoa. Eräänäkin päivänä tällä viikolla tulin kotiin ja kello oli taas jo vaikka kuinka paljon! Olin kauhean väsynyt ja nälkäinen.. avattuani ulko-oven tajusin, että mun olis pitänyt käyä kaupassa.. Olin niin väsynyt, että olisin voinut itkeä.. Soitin Marille ja kohta olinkin valintatalossa kaupassa ja menin tekemään Marin ja Teemun kanssa ruuaksi pizzaa ja jälkkäriksi banaanisuklaata. En jaksanut olla kovin iloinen, mutta mua piristi, että sain olla heidän seurassa.. just sillä fiiliksellä mikä oli. Illan päätteeksi nukahdin myös Marin olohuoneen lattialle melkeen tunniksi..



 Tästä päivästä löytyis paljon sanottavaa, toisaalta ei löydy mitään sanottavaa mitä tänne vihtis kirjottaa. Paljon pahaa mieltä, mutta toisaalta paljon hyviä kohtaamisia, muutamia ihmisiä jotka on pysähtynyt siihen vierelle kuuntelemaan. Töiden jälkeen pakotin itseni tekemään pitkästä aikaa ruokaa, mutta sitten ei ollut yhtään edes ruokahalua..

 Ajattelin illan zumban piristävän mua, mutta ennen sitä iski kauhea kurkkukipu ja tuntu, että pyörryn tai vähintäänkin oksennan, kun tuli niin heikko-olo siellä hyppiessä.. En kuitenkaan antanut periksi, vaan heiluin siellä vaikka silmissä vilisi tähtiä..

Ennen zumbaa kuitenkin tapahtui jotain piristävää, Iskä ja Anne tuli käväseen.. ne haki mun ison nojatuolin pois, kun halusin siitä eroon.. Isä toi mulle lamppuja ja taulukoukkuja, kun ne oli loppuneet ja kovasti oli tarvetta.. ja mustaa helmi-maalia, että saan maalattua yhen pinnatuoleista mustaksi.. ajattelin maalata myös yhen jakkaran. Anne anto mulle myös kimpun kukkia... ja kukat piristää mua aina!
Erityisesti heidän näkeminen ja jutteleminen piristi kovasti!



Anteeksi ankea postaus.. Pakko purkaa myös tänne fiiliksiä ja siltikin tän kaiken täytyy olla niin ympäripyöreää. Eikä tarvi huolestua kenenkään, mitään vakavaa ei ole tapahtunut.. Kyse on vaan vähän hankaloituneesta arjesta, johon täytyy löytää joku helpotus, että jaksan pitkän tulevan talven. Asioilla on tapana järjestyä.. Eikö vaan? :) 


2 kommenttia:

  1. lainaan ystävääni : asioilla on tapana järjestyä, jos ei muuten niin jotenkin :) - usko pois. Hyvä,että pääset tuunaileen...se mukavaa hommaa..meilläkin luokassa juuri samoja hommia- pojat pääsee maalaamaan ikivanhoja tuoleja mustiksi meidän uusiin tiloihin..niin ja,että iskä haki sen tuolin pois joka sinua jo suorastaan tympi:) onneksi osaat iloita mukavista jutuista mitä viikolla oli, kuitenkin. itsensä kuuntelu on hyväksi..kun ei tunnu hyvältä niin ei tunnu- on lupa mököttää ja sitten taas jaksaa kun ei jää sinne alhoon:) onneksi on viikonloppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! asiaa puhut! En malta odottaa, että olis aikaa istua alas, hioa ja maalata se tuoli.. :) Onneks on näitä viikonloppuja! <3

      Poista