maanantai 30. syyskuuta 2013

Väsynyt, mutta kiva maanantai!

Edellisenä yönä tuli nukuttua sellaset vajaa 2-tuntia. Monenmoiset ajatukset valtas mielen ja niin unikin katosi. Uskotte varmaan, että oli vaikea päästä ylös aamulla... ja outoa mennä taas töihin niin, että ulkona oli vielä ihan pimeää ja kuu loisti taivaalla. En mää väsymyksestä onneksi kärsinyt vasta kun töiden jälkeen. Olen ollut vähän aikaa kotona ja illan viettänyt Marin luona. Oltiin molemmat tosi väsyneitä, mutta oli ihana ja rauhallinen ilta. Juteltiin, katottiin salkkareita ja paistettiin muutamat lätyt IMG_7387 IMG_7382 IMG_7389 Väsymyksestä huolimatta saan olla kiitollisin mielin tästäkin päivästä ja illasta. Oon niin onnekas, kun mulla on niin ihania ystäviä! Katon vielä vähän aikaa idolsia katsomosta ja sitten pakotan itteni nukkumaan. Hyvää yötä kaikille!

Herkuttelu sunnuntai!

Tänään aamulla olikin töihin meno, nimittäin mikkelinpäivän messuun. Oli ihanaa ja haikeaa kohdata perheitä, joiden arjessa ei voi enää kulkea mukana työpisteen muutoksen takia. Töiden jälkeen treffasin Tanjaa kaupungilla, mentiin suoraan elokuviin katsomaan leffa: silmäterä. En osaa oikein sanoa mitä tunteita se elokuva herätti, aika rankkaa katottavaa. Mentiin sitten syömään amarilloon ja vedettiin kyllä sellaset ähkyt, että ei tarvi vähään aikaan kyllä syyä. Nyt kohta vaihtuu  lokakuu ja voi alottaa uuden kuukauden terveellisemmällä otteella ja unohtaa syyskuun herkuttelun! 


                     IMG_7377 IMG_7364 IMG_7368 IMG_7369 IMG_7373
IMG_7375 Mun oli tarkotus siivoilla tänään, mutta oon vaan simahtanut moneksi tunniksi tähän sohvalle. Kerkeehän tuota sitten ensviikollakin siivota! Mutta on ollut kyllä mukava sunnuntai! Nyt sitä jaksaa taas alottaa uuden viikon!

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa siis sinnekkin kaikille! 

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Lauantain mukavat kuulumiset!

Eilen istuttiin porukalla iltaa Tiinan luona. Tiina oli tehnyt herkullista kasvispiirakkaa ja mustikkapiirakkaa! syötiin mahat kyllä ihan täyteen! Illan aikana keskustelut muuttuikin aika henkeviksi ja oli kyllä mahtava ilta! Itse lähdin n. yhden aikaan taxilla kotiin muiden vielä jatkaessa iltaa. Tiinan lisäksi siellä kodissa asuu myös hänen sisko ja siskon poikaystävä.. Täytyy kyllä sanoa, että mää pitkästä aikaa inspiroidun jonkun sisustuksesta! Siellä oli sisustettu niin persoonallisesti, että jaksoin vain ihailla. Rakastan ja ihailen persoonallisia koteja, sellasia jotka kertoo jotain niistä ihmisistä jotka asuu siellä.. IMG_7273 IMG_7289 IMG_7276 IMG_7283 IMG_7294 IMG_7296 IMG_7300 IMG_7315 IMG_7317 IMG_7323 IMG_7346 IMG_7351 IMG_7344 IMG_7336 IMG_7331 IMG_7329 IMG_7326 IMG_7318 IMG_7293 IMG_7291

 Saisinpa omankin kodin sisustettua nuin kotoisaksi! Mutta miten teidän lauantai sujui?

torstai 26. syyskuuta 2013

Arjen onnellisia hetkiä..

Mää oon viimepäivinä ollut niin hyvällä mielellä ja jaksan vaan ihmetellä tätä olotilaa! Olen iloinut niin monesta asiasta! Eilen olin iloinen, kun tultiin ulkoa kylmästä Saaran kanssa tänne mun luokse, istahdin sohvalle ja Saara sano, että "keitän meille teetä" ja niin mää sain sen teekupposen ihan sohvalle asti ja teepussissa luki: "olet ihana". Tänään töissä olen nauttinut työstäni ja lähtenyt töistä hymyillen kotiin! Kävin hakeen mun lemppariruokaa, eli thaimaalaista! Bussipysäkillä muiden odotellessa bussia sivistyneesti, mää kyykin siellä ympäriinsä ja keräsin vaahteranlehtiä yhelle mun työkaverille, kun hän kahvipöydässä harmitteli, ettei ole löytänyt niitä ja tarvis askarteluun. Töiden jälkeen mun piti tulla siivoamaan, mutta päätinkin levätä.. enkä tuntenut edes syyllisyyttä siitä laiskottelusta.. Olen viettänyt illalla aikaa Sofian kanssa, värjäsin Sofian hiuksia ja Sofia leikkas mun hiuksista kuivat latvat ja leikkas myös vähän kerroksittain! Hiukset näyttää nyt vähän terveemmiltä, vaikka muutos onkin pieni! Oli ihanaa nähä Sofiaa, olikin ollut ikävä! Nyt mun vieressä Saara laulaa Cheekin timantit on ikuisia ja oon iloinen siitäkin.. siis, että tuo tyttö on tuossa mun vieressä sohvalla ja ylipäänsä, että hän on mun elämässä. IMG_7210 IMG_7218
IMG_7223IMG_7256IMG_7260 IMG_7242 IMG_7245  IMG_7230 IMG_7233
Mulla ja Saaralla on tosi aikainen herätys huomenna. herätykseen on nyt 4 tuntia 34 minuuttia! Eikä sekään edes haittaa mua! Joskus ajattelin, että onnellisuuteen tarvii sen, että kaikki elämässä olis täydellisesti ja olis tyytyväinen kaikkeen.. Mutta ei se onneksi niin mee! Nytkin mää voisin keksiä itsestäni ja elämästäni asioita, joihin en ole tyytyväinen.. mutta niiden ajattelu ja vatvominen olis turhaa ja tarpeetonta.. Mää aion nauttia tästä fiiliksestä mikä mulla on....Sillä mää tunnen itteni pitkästä aikaa niiiiin onnelliseksi.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Pohdintaa asenteista...


Voisin kirjoittaa pitkän postauksen iloisesta elämänasenteesta, josta nautin tällä hetkellä. Monen asian ja ihmisen ansiosta olen päässyt jostain kuopasta pois ja tunnen olevani niin iloinen ja helpottunut. Enkä tarkoita  masennusta, vaan musta tuntuu, että olen suojellut ja kovettanut itseäni jollai kylmällä ja kyynisellä asenteella.. ehkä suurin ongelma on se, että olen antanut muiden negatiivisuuden tarttua muhun.. ja sehän tarttuu, jos et tiedosta sitä. Jos ajattelet, että asiat on tosi huonosti, niin sitten ne tuntuu entistä huonommalta.. tai jos ajattelet, että nyt on hyvä päivä ja suhtaudun ihmisiin ja asioihin positiivisesti, niin se kyllä kantaa hedelmää. Itse olen ollut kauhean hyvällä tuulella ja tulen kyllä surulliseksi jos alkaisin ajattelemaan kuinka olin melkein kadottaa itseni sen kaiken negatiivisuuden alle. En tarkoita nyt sitä, että aina pitäisi olla iloinen.. kaikille tunteille pitää antaa tilaa, myös surulle ja vihalle, kun on sen paikka. Mutta itse omalla asenteella voi vaikuttaa niin paljon, ei ole tarpeellista aina valittaa kaikesta eikä puhua rumasti toisesta ihmisestä.. Ihan varmasti niitä ajatuksia tulee mieleen, mutta onko tarpeen sanoa sitä ääneen ja levittää negatiivisuutta ympärilleen?

Olen tänään ollut niin iloinen niistä hetkistä jotka olen saanut viettää lasten kanssa. On ihanaa jutella arkisista pienistä asioista ja välillä pohtia suuriakin kysymyksiä lasten kanssa. Tiedän tekeväni tärkeää työtä, rakastan mun työtä! Töiden jälkeen join coffee housessa jättikaakaon kermavaahdolla, kun treffasin siellä mun rakasta ystävää. Illalla olen viettänyt aikaa myös Saaran kanssa. Otettiin valokuvia ja kun käveltiin Saaran kanssa kotia kohti, niin mulla tuli olo, että nyt haluan juosta ja niin juoksin ympäriinsä ja kiersin puita ympäri.. Tunsin itteni lapseksi. Miksi ihmiset tekee nykyään niin vähän asioita spontaanisti? Kuinka mukavaa on lähtä juoksentelemaan kuin päätön kana, ihan vain koska tekee mieli.. ottamalla se riski, että ohikulkijat katsovat vinoon.
IMG_7167
   

      IMG_7183                                                            IMG_7168   
                                                                                                                                                                             IMG_7142
En osaisi iloita ja arvostaa pieniä arkisia asioita niin paljon, jos en olis välillä käynyt melko syvällä pimeässä.
Mitä mieltä te ootte mun höpinöistä, entä näistä illan kuvista? :) 

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Viikonloppu kuorolaisten kanssa.

Takana on mukava viikonloppu, jonka vietin meidän paljaat jalat-kuoron kanssa. Tosin se oli mulle aika erillainen kuoroviikonloppu, sillä en ole voinut vieläkään laulaa, kun puheäänikin palautui vasta perjantaina. Olen kuitenkin ollut aika aktiivisesti mukana kuorolaisten kanssa, vaikka en ihan kokoajan harjotuksissa. Minä lähinnä valokuvasin ja videokuvasin kuorolaisia, auttelin välillä keittiön puolella Jompea (ja on ollut kyllä ihan huippua viettää aikaa hänen kanssaan!) ja majotin kotiini kolme kuorolaista.. 

Kulunut viikko kotona ja töissä on ollut rankkaa olla laulamatta ja oon tajunnut, kuinka oleellinen ja iso osa se on mun elämää, kun yhtäkkiä se ääni vietiinkin pois.. Ajattelin, että varsinkin viikonloppu tulee olemaan rankka, kun oli kuoron kanssa harjotuksia ja esiintymisiä,eikä itse voi osallistua...  Olen ollut reilu 6-vuotta tuossa kuorossa enkä koskaan yleisön puolella.. Oli tosi mielenkiintoista kerrankin kuunnella meidän kuoroa, koska sen näköjään kuulee ihan eritavalla kun kuulee kokonaisuuden.. Itse kuorossa laulaessaan kuulee lähinnä oman ja vieressä olevan äänen, eikä sitä kokonaisuutta. Olen oikeasti nauttinut älyttömästi ja en ole  loppujen lopuksi osannut edes harmitella, etten itse päässyt mukaan tälläkertaa. On myös ollut aika outoa olla kaikissa tilaisuuksissa muutenkin laulamatta, mutta on kuitenkin virkistävää ja erillaista vaan kuunnella. 
Nyt tähän väliin kuvia kuluneesta viikonlopusta..












Kuorolla oli eilen kaksi esiintymistä ja tänään yksi, ja täytyy sanoa, että oon mää kyllä aika ylpeä meidän kuorosta. Meillä on ihania uusia kappaleita ja kuoro kuulosti puhtaalta ja raikkaalta... Mua vaan  hymyilytti ja itketti.
<3