torstai 15. elokuuta 2013

piristyksiä arjessa..

Bloggailu tuntuu vaikealta näköjään arjessa.. Toivon, että tää sama meno ei jatku. Kuinka väsynyt ihminen voikaan olla ja mulla on kauheesti kokoajan muka jotain tekemistä. Kotona riittäis tekemistä , muttei tunnit päivissä meinaa riittää, kun menee aina niin myöhään kun pääsee kotiin.. vihaan päivä päivältä enemmän busseillä kulkemista. Voisin myös avautua monesta muusta asiasta, jotka ärsyttää, mutta haluaisin, että mun blogi tois enemmän hyvää ku huonoa mieltä.. joten kerron mukavista asioista, jotka ovat piristäneet..
Maanantai-iltana aattelin mennä käymään lähikaupassa ja laitoin samalla viestiä Marille, että voinko samalla hilpasta siellä kylässä.. sain siinä sitten kutsun tulla iltapalalle, tarjolla oli tuoretta sämpylää! Pari tuntia siellä vierähti.. syöden, jutellen ja laulellen. 







Tiistaina menin suoraan töistä Marille, siellä oli myös ystävämme Saara. Vaihdettiin päällimmäiset kuulumiset ja sen jälkeen alettiin miettimään, että mitä sitä söis ruuaksi, kun alko vatsat kurisemaan.. Lähettiin kauppaan hakeen ruokaa ja kohta olimmekin tekemässä tortillaa ja banaanisuklaata. Sipulitkin kävi pyörimässä hetken lattialla.. yksin jos ois kokannut, se ei olis ollut yhtään hauskaa.. nyt se oli! Syömisten jälkeen pelattiin aliasta ja se vaan on niin huippua ajanvietettä! Loppuillasta mää melkein nukahin lattialle.. Kun Saara oli lähössä kotiin, niin en  jaksanut nousta sieltä lattialta, vaan  Saara tuli halaamaan mua sinne lattiatasoon... (Melkein kaikkien ystävien kanssa siis halataan aina nähdessä ja lähtiessä).. ja mua alko naurattamaan siinä, kun hoksasin, että se ei oo kyllä eka kerta, kun Saara joutuu tuleen halaamaan niin, että pötköttelen puoliunessa lattialla, sillä oon aika monesti väsähtänyt ennenkin. Kyllä tuosta illasta jäi  taas hyvä mieli, nuiden ystävien seurassa voi olla kyllä miten vaan ja aina on hyvä ja turvallinen olo.. Voi olla oma itsensä.






Eilenkin näin Maria töiden jälkeen.. Me siivottiin mun kaappeja ja oltiin kyllä reippaita! Illalla kävin vielä ruokkiin serkun kissan ja pyörähtään Marin luona.

Tänään mua on itkettänyt aamulla töissä, kun muistin, että ystävän hirvikolarista on tasan 2-vuotta. Mietin myös eilistä päivää, jonka vietin ystäväni Marin kanssa.. mua itketti myös se. Oon niin onnellinen, että mulla on ystävä joka lukee mua välillä kuin avointa kirjaa. Ei tarvi pelätä näyttää tunteitaan. Sellainen ystävyys on arvokasta. Oon muutenkin niin onnellinen kaikista ystävistä mun elämässä, ne pitää mua pinnalla vaikeuksien keskellä, tekee elämästäni onnellisempaa. Tänäänkin vietin aikaa mun ystävän kanssa pitkästä aikaa ja siitä jäi niin hyvä olo. Tästä päivästä kuvia kuitenkin myöhemmin, sillä kuvat on mun toisella muistikortilla enkä oo saanut niitä vielä koneelle siirrettyä.

Haluaisin hirveästi keretä vastata joihinkin haaste-postauksiin ja ehtiä kuvata sisustukseen liittyviä juttuja.. mutta kaikki ajallaan..

Simahan kohta.. Hyvää yötä !

4 kommenttia:

  1. niin totta - me tarvitsemme ystäviä - hyvinä ja pahoina aikoina.

    VastaaPoista
  2. Tosi ihania nuo virkatut matot! Mäkin haluaisin meille sellaisen, mutta avomies ei oo yhtään innostunut. Meillä on välillä tosi erilaiset sisustustyylit... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nuo matot on tosi ihania! Nuo on siis kaikki mun ystävän Marin ja vähän jo kinusin, että tekiskö se mullekkin.. :)
      Ja voi että, se on varmasti haastavaa sisustaa, jos on erinlaiset tyylit.. mullakun ei oo vielä kotona muita asustamassa mun kans, ku tuo kissa, niin sisustan kyllä todella niin tyttömäisesti, että äitikin sano, että tässä ei vois ykskään mies asua :D mutta ei vielä tarvikkaan, tää on mun koti nyt :)

      Poista