maanantai 12. elokuuta 2013

Onnen kyyneleet..

Muistan kuinka ennen mua ahdisti syksyt... se pimeys ja kylmyys. Eilenkin havahduin siihen kuinka pimeää on, kun kävin hakeen pyykit parvekkeelta. Syksy ei kuitenkaan ahdista.. eikä pimeys, eikä tuleva kylmyyskään. Syksyissä on aina sellanen uuden alun tunne, ihan eritavalla, kun vuoden vaihtuessa. Mulla tosin ei ala mikään uus koulu tai uus työ, vaan samassa porskutetaan.. mutta toisaalta mulla vaihtuu työpari, työpiste ja siinä samalla lapset/perheet.. Joten uutta on myös mulla tiedossa. Tänään mielenkiinnosta etsin netistä, että löytyykö Oulusta opiskelumahdollisuutta yhelle mua kiinnostavalle alalle, mutta ei löytynyt sellaista kun etsin. En oo lähössä kuitenkaan nyt opiskelemaan, sillä mulla on hyvä työpaikka jossa kyllä viihdyn.. mutta vaikeaa kuvitella, että olisin samassa työpaikassa eläkeikään asti.. mutta mun eläkeikään on sellaset 40-vuotta aikaa, joten onhan tässä aikaa viihtyä tässä työpaikassa vielä melko tovi ja vaihtaa joskus jos siltä tuntuu. Tällähetkellä tää kuitenkin tuntuu hyvältä ja oikealta. On kuitenkin kiva haaveilla välillä muista mahdollisuuksista..oonhan kuitenkin nuori ja  mulla on paljon mahdollisuuksia tehä vielä vaikka ja mitä. 
Mutta syksystä vielä puheen ollen, usein olen tosiaan ollut ahdistunut syksyisin... Tänäsyksynä asiat on kuitenkin toisin... Sanotaanko näin, että pitkästä aikaa mulla on levollinen, toiveikas ja onnellinen olo. Ei ehkä ihan kokoajan, mutta suurimmaksi osaksi.. Kuka nyt hehkuttais kokoajan,  välillä vastustaa ja kovasti.. mutta tälläistä peruslevollisuutta olen toivonut mun elämään ja siitä ei ole kauan, kun onnellisuus oli vaan haave mun elämässä. Ei pitäisi siis koskaan luovuttaa.

Tänään olen jännittänyt miten kummitytön ensimmäinen päiväkoti-päivä menee tai miten menee Saaran eka päivä lyseon lukiossa. Sain tekstaria, että päiväkodissa meni tosi hyvin ja iski kova ikävä Vilmaa!  Pian töiden jälkeen Saara tuli käymään kertomaan ekasta koulupäivästä, joka oli mennyt tosi mukavasti, tiskasin samalla kun kuuntelin ja nieleskelin itkua.. Tänään myös mun sisko soitti mulle ja se oli niin iloisella ja onnellisella mielellä, että mulla vierähti kyyneleet poskille, kun tulin niin hyvälle tuulelle siitä puhelusta. Oon yks itkupilli nykyään!! Ihanaa tosin itkeä onnesta!






13 kommenttia:

  1. juuri näitä samoja mietteitä - tänään on ollut monenlaisia kyyneleitä- yksi tuntematon ihminen kosketti ...sitten on ollut juuri näitä ihania asioita. Kaikkinensa hyvillä mielin talvea kohti.

    VastaaPoista
  2. Näin Vilman eilen :) ekaa kertaa livenä. Voi mahoton kuinka suloinen se tyttö oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa!! Missä näit!? ja totta puhut, se on sulonen tyttö <3 :)

      Poista
    2. Kävi äitinsä ja isänsä kanssa papan pihakirppiksellä. Jos en väärin muista niin Vilman isä on vissiinkin mun äidin serkku =)

      Poista
    3. Aijaa, onpa pieni maailma :D

      Poista
    4. Niin on.. :) Ja joo, on se sen serkku. Kyssyin tännään äitiltä etten ihan höpöjä puhu :D

      Poista
  3. Ihana musi<3! Nähhäänhän pian? -Meekku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana toinen musi <3 ehdottomasti pitää nähä!!

      Poista
  4. Oi, kun pilkut sopii sulle jotenkin tosi ihanasti! :>

    Mä oon kanssa yks itkupilli! Ajattelen aina, että parempi niinpäin kuin olla täysin kivikasvoinen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja kiva kuulla! Ehkä pilkkuja siis muullonkin päälle.. :>

      ja ehdottomasti, mää ajattelen nykyään, että tunteellisuus ja herkkyys on vaan hyvä asia!

      Poista
  5. Juu täällä on kans yks itkupilli. :D Minnuu välil se häiritsee tietyissä tilanteissa. Mut tosiaa, mielummi ylitunteellinen ku kauhee kovis. Ja myös onnelliset asiat itkettää. :)

    VastaaPoista