sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Maalla on mukavaa, osa 1.

Lause "maalla on mukavaa" ei kerro kyllä tarpeeksi mun fiiliksistä, kun mietin niitä muutamaa päivää jotka vietin Alpuassa.. Siellä oli paljon enemmänkin kun mukavaa!  Tälläkin hetkellä tuntuu, että tekisin mitä vaan, että pääsisin sinne takasin. Menin keskiviikkona sinne ja lähdin sieltä perjantaina. Keskiviikkona kun menin sinne, oli ihan tosi lämmin sää ja oltiin paljon pihalla. Mulla tulee niin hyvä olo, kun muistelen sitä. Oli niin ihanaa olla kahdestaan äidin kanssa pitkästä aikaa. Istua äidin kanssa terassilla, juoda kahvia kera mustikkapiirakan ja katsoa yhdessä sisustuslehtiä. Puhuttiin ja suunniteltiin yhdessä kaikkia sisustusjuttuja ja käytiin tutkimusmatkalla vintillä! Löysinkin sieltä aarteita!


Jossain vaiheessa illalla huutelin äitiä ja huomasin, että äiti oli mennytkin ulos.. Katsoin terassin ovelta, kun äiti kiersi pihaa vaaleanpunaisen kastelukannun kanssa ja kasteli kukkia. Kuinka onnelliselta ja levolliselta hän näytti.. Mut valtas niin suuri kiitollisuus. Kuinka hyvä mieli mulla oli myös illalla, kun joimme yhdessä iltateet ja syötiin tuoretta rieskaa. Nuita yhteisiä hetkiä tulee kova ikävä syksyn pimeinä iltoina, kun on yksin kotona.

Torstaina nukuin pitkään ja mikä onni on herätä kahvin tuoksuun ja tallustella yövaatteet päällä riippukeinuun pötköttelemään. Puolenpäivän jälkeen meille tuli myös vieraita ja oli ihanaa huomata miten maalla ihmiset oikeasti auttaa toisiaan niin vilpittömästi, toista se on kaupungissa. Vieraan lähdettyä lähdin Riston kanssa käymään naapurissa, siellä oli ihana eläkkeellä oleva heppa, lampaita ja kissoja..erityisesti ne kissanpennut vei mun sydämen! Samalla reissulla räpsittiin pellolla kesäisiä kuvia ja muutamat laitankin tähän postaukseen! Myöhemmin mentiin käymään vielä sillä samalla miehellä, joka aiemmin oli ollut meillä kahvilla. Sillä oli kukkoja, kanoja ja pienen pieniä tipuja! Illalla sain vielä rakkaan ystävän Marian kylään ja aika meni ihan siivillä..itseasiassa Maria oli 6tuntia ja ei oltais kyllä maltettu päästää häntä vielä sillonkaan kotiin. Oli ihanaa nähdä ja jutella rakkaan ystävän kanssa!



Tämä kissa on ollut peukalon kokoinen, kun hänet on elvytetty ja hänellä on ollut kriittiset ensimmäiset kolme viikkoa, varmaan sen takia sen nimi on Sisu. <3












Perjantaista tulee erillinen postaus.. :)

3 kommenttia:

  1. olipa kauniita kuvia - kiitos sinulle minun ihana tyttäreni <3

    VastaaPoista
  2. tässä Vilma sylissä katsomme tiput ja kanat ja kisut ja Enni:)) tänne vain taas kun aikaa liikenee:) <3

    VastaaPoista