torstai 25. heinäkuuta 2013

Kuoroilua paljain jaloin..

Maanantaina saavuin Kalajoelle, sillä meillä oli eessä laulureeniä kahelle päivälle. Meillä oli omia reenejä ja saatiin myös niin mahtava tilaisuus, ku todella mahtava Bill Raval anto meille opetusta. Oon joku vuosi taaksepäin käynyt muutaman laulutunnin Bil Ravalilla, ja kunnioitus on älyttömän suuri tätä laulupedagogia kohtaan. Jouduimme reenaamaan tiloissa, joissa sisäilmassa sai hengitellä hometta.. Joka minulla aiheutti taas ikäviä oireita ja laulaminen takkusi, kun ääni karkaili.. Onneksi asiaan on tulossa muutos ja seuraavan kerran reenatessa kalajoella meillä onkin ihan mieletön uus asuntola! Tuskin maltan odottaa! En sitten kuitenkaan ole ottanut ihan hulluna kuvia itse harjotustilanteista, sillon kuitenkin yrittää keskittyä laulamiseen ja kuvaaminen jää.. Mutta jotain kuvia kuitenkin tuli räpsäistyä. Oli ihanaa laulaa kuoron kanssa, opimme paljon ja saimme hyvää palautetta ja kullanarvoisia kehitysideoita! Hymy nousi monesti huulille leirin aikana, erityisesti kun Bill demonstroi miten kroppaa voi hyödyntää laulamisessa.. voi kun itsekkin uskaltaisi välillä revitellä! Itsestään voisi saada niin paljon enemmän irti, kun vaan uskaltaisi. Iloa leirin aikana toi myös tietysti kaikki meidän ihanat kuorolaiset, on mukavaa kun voidaan tehdä porukalla paljon muutakin kun laulaa, kävimme mm. illalla auringon laskiessa kuvailemassa letolla ja hauskaahan meillä oli. Oli myös niin ihanaa kohdata monia muita ihmisiä nuiden parin päivän aikana. Paljon tärkeitä ihmisiä "menneisyydestä". Opistolle on vaan aina yhtä ihanaa mennä, siellä on se ihan oma maailma enkä osaa kuvailla sitä haikeutta ja sitä muistojen tulvaa joka aina tulee kun menen sinne. On niin ihanaa miten esimerkiksi opiston asuntolanvalvoja, keittäjät tai puutarhuri muistaa minut, vaikka olen opistolta valmistunut jo useita vuosia sitten. Opistolla käydessä vahvistuu aina tunne siitä, kuinka ne vuodet siellä ovat olleet niin merkityksellisiä mun elämässä. Opiston myötä olen saanut ammatin lisäksi hyviä ystäviä ja paljon sellaista mitä ei voi edes sanoittaa. Ilman opistoa en olisi myöskään löytänyt paljaat jalat-kuoroa, jossa olenkin ollut jo sen n.6,5 vuotta. Enkä malta siitä vieläkään luopua. 


( kuvien laatu kärsii paljon, kun olen lisännyt ne tänne.. kuvaa napsauttamalla saat sen isommaksi ja tarkemmaksi)












Kuoroleirin jälkeen oli ihan mahtava ilta/yö, ku meitä kymmenen kuorotyttöä lähti mökkeileen, mutta siitäkin postausta sitten myöhemmin. Kello on niin hirveän paljon, että taidan hipsiä nukkumaan. 
Kauniita unia kaikille! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti