tiistai 11. kesäkuuta 2013

Piristystä arjen keskelle.

Rehellisesti sanottuna tänään on ollut tosi ankea päivä. Aamusta lähtien kaikki on tuntunut vaikealta.. Herääminen oli vaikeaa ja tuli vielä liian kiire ja piti pyöräillä tosi nopeaa se 5km ja vielä vesisateessa. Ei tälläiset kuitenkaan vakavia juttuja oo.. Mutta on ollut tosi ikävä fiilis monesta jutusta enkä osaa tai oikeastaan haluakkaan sanottaa sitä tänne enempää.. Mutta joskus on vaan niitä päiviä, jolloin ei tiiä pitäskö itkeä vai huutaa. Yleensä sanotaan, että itkeä vai nauraa, mutta ei oo  kyllä pahemmin naurattanut. On ollut niin monenmoista asiaa mielenpäällä, mutta tän postauksen tarkotuksena ei oo nyt masistella vaan kertoa mikä on vähän kuitenkin piristänyt! Töiden jälkeen treffattiin Tanjan kanssa kaupungilla ja pian Mirvakin saapui meidän seuraan, käytiin yhdessä syömässä ja mikä parasta, höpöttelemässä kuulumisia. Oli virkistävää ja kyllä se on niin, että hyvä seura saa aina unohtamaan ankeat fiilikset. Äsken pyöräilin sitten kotiin ja matkalta nappasin mukaan syreeni-kimpun.. Ne alkaa olla jokapaikassa jo melko surkian näköset ja nuokin jo kovasti varisee, mutta hetken niistä on iloa kuitenkin... ainakin tänään. Tullessani  sisälle, laskin ne eteisen pöydälle ja kun käänsin selän, niin Muru-kissa istu niiden päällä. Ei ne onneksi siihen kuollut. 
Tuosta tuoksusta tulee vaan mieleen lapsuus. Me ollaan aina asuttu kirkon lähellä ja tuntuu, että oon melkeen koko lapsuuden leikkiny kirkon pihalla ja siellä nuita oli aina ihan älyttömästi, just nuita violetteja.. Meillä kotona oli valkoisia. 



 Nyt aukasen telkkarin, rentoudun ja juon lasillisen..


Mukavaa tiistai-iltaa, toivottavasti teille kuuluu hyvää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti