sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Ikävä

Tänään kannoin kaulassa koruasi.
Mikähän tämän korun tarina on?
Millaisissa tilanteissa sinä olet kantanut sitä?
Haluaisin kysyä niin paljon, kuulla uudestaan myös ne tarinat, jotka on jo tuttuja.
Niin paljon kysymyksiä, jotka ilman vastausta jää.
Haluaisin vielä kuulla sinua, nähdä virkeät silmät ja hymyilevän suun.
Olet aina ollut siinä. Lähellä mua. kaikista vaikeuksista huolimatta.
Minä en tahdo uskoa todellisuutta.
En halua muistaa miten sairaus kuihdutti sinua. Imi sinusta
sen eloisuuden, joka oli aina niin suuri osa sinua.
Minä itkin ja katsoin kun sinä kärsit.
En pystynyt helpottamaan oloasi, muutakun olemalla vierelläsi.
Pidin kädestäsi kiinni, kun hengitit viimeisen kerran.
Huulesi muuttuivat sinisiksi, mutta olit vielä pitkään lämmin.
En tahtonut päästää irti kädestäsi, itkin ja rukoilin Jumalaa;
"Ota Mummu luoksesi!"
Sairauden aiheuttama tuska poistui kasvoiltasi, näytit taas kauniilta.
Näytit itseltäsi.
Tiesin, nyt olet Taivaassa.

2 kommenttia: