sunnuntai 9. tammikuuta 2011

lauantai.

Onpa ollut vetämätön olo tännään. aamulla heräsin ruokkiin Manun ja käymään sen kanssa
vähän ulkona.. sitten kauppareissu, ruokaa, elokuva. päikkärit Manun kanssa.
On meillä ainakin se yhteistä, että on hyvät unenlahjat.
Tykkään kisusta kyllä niin paljon ja toivon sydämeni pohjasta, että se viihtyis mun luona.
kyllä se ainakin vaikuttaa siltä..
hei mulla on muuten maanantaina asuntonäyttö.. ite oon töissä, mutta mun ystävä on niin enkeli (taas), että
menee kattomaan sitä mun puolesta. terkkuja Meekulle!
eli kädet ristiin, että se asunto olis mun tuleva koti! tai sitte peukut pystyyn, jos se käsien ristiin laittaminen on vierasta ;) toivoisin niin pääseväni siihen asuntoon. se on ihanalla paikalla ja ihana asunto.
tykkään kyllä yli paljon asua keskustassa, mutta jotenkin kaipaan tuiraan. kuulostaapa hullulta.
mutta jokimaisemat oli niin ihanat. ainaku pyörin siinä lähistöllä missä ennen asuin.. niin tulee oikeen haikea ja nostalginen olo.
Mulla on nytkin kyllä älyttömän kaunis asunto. tosi hyvässä kunnossa oleva yksiö kattoikkunoineen ja saunoineen ihan keskustassa, mutta ihan rauhallisella kadulla. mutta mää haluan isomman.. ja vaikka rakastankin nuita kattoikkunoita, haluan ikkunat joista Manu voi katella ulos. ja jossa olis enemmän tilaa meille. toivotaan parasta.

mun täytyy mainita yhestä asiasta, joka tapahtuu tuossa viikolla.. Olin ollut kokopäivän sisällä ja tuntu, että on pakko saada raitista ilmaa ja tuntu muutenkin, että seinät kaatuu päälle. Kävelin kadulla ja pysähyin lukemaan viestiä puhelimesta.. Sitte näin, että yks mun ikänen tai vanhempi tosi sievä tyttö katto mua ja se näytti siltä, että se tulee kysymään multa jotain.. kun se oli kohalla, se katto mua silmiin ja kysy: "onko sulla kaikki hyvin." se oli täysin vilpitöntä.. voin kertoa, ettei mun mieli ollut katossa sillon, mutta kun joku ihan tuntematon kysy multa sitä, mulle todella tuli hyvä mieli! "mää sanoin, että "on joo ihan hyvin" se silitti mua olkapäästä ja mää kiitin, kun se kysyi. se tuntu todella hämmentävältä. se tuntu unelta. ihan oikeasti.
se oli hetki, kun mää kaipasin sitä, että joku kysy miten mää voin. mutta se oli hetki, etten mää kokenut tarvitsevani avautua mun elämästä..sillä mulle tuli hyvä mieli. se oli käsittämätön.
tuli sellainen olo, että se oli enkeli. ehkä Jumala käyttää ihmisiä joskus enkeleinä.

mutta nyt alan seurustelemaan Manun kanssa...

5 kommenttia:

  1. Tuo on aivan ylisöpö tuo sun Manu! Pärjäilehän!

    VastaaPoista
  2. Manu on ihana ja toi tyttö kuulosti kyllä ihan enkeliltä :)

    VastaaPoista
  3. Aamu: niin onkin. koitan pärjäillä:) samoin!

    sugi: niimpä :))

    VastaaPoista
  4. oi mikä kisu tuo Manu! ihanat nappisilmät ja kaikkea!

    VastaaPoista
  5. niimpä, se on aivan ihana <3 tosin sen nimi ei oo enää Manu, vaan muru <3

    VastaaPoista