torstai 6. tammikuuta 2011

heippa.

Musta tuntuu, että mun pää on täynnä miljoonia eri asioita ja tunteita.
viimeviikolla mää kävin tosiaan hakkeen antibioottikuurin ja lepäilin kotona, että parantuisin.
Viimeviikolla mun ihana pikkusisko Fanni oli mun luona ja loppuviikosta mun rakas ystävä Mari tuli ouluun mun luo. Torstaina, kun olin lähössä Toijalaan.. Mentiin Marin kanssa samalla junalla.


kerron lyhyesti, että Toijalan reissu oli ihana. olin siellä siis torstaista sunnuntaihin. Mun tädin Ilonan, Jampen ja Diman luona. unohtamatta Koiraa Ollia ja Kissaa Monnia. Me käytiin mm. ikeassa, mun toisella tädillä Ritulla, Kirpparikierroksella. Muina aikoina juteltiin, syötiin (hyvin), laulettiin karaokea, valokuvattiin, naurettiin ja naurettiin.. rakensin myös Diman kanssa majaa. luettiin satuja siellä majassa. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta tuo reissu oli parasta mitä mulle on pitkään aikaan tapahtunut. Nautin siitä kaikesta mitä tehtiin. Mun oli niin hyvä olla niiden kanssa. Mua pidettiin niin hyvin. tiiättekö sen tunteen, ku ihmiset kohtelee sua hyvin siksi kun ne on niin hyviä ihmisiä ja siksi, että ne tykkää musta. Tunsin itteni tärkeäksi.
Se on jännä, kun olen vasta tutustunut sukulaisiini. erityisesti nyt tuon esiin tätini Ilonan. En oo koskaan osannut kunnolla kaivata sukulaisiani, koska ne ei oo kuulunut mun elämään ennenkään. nyt tajuan, että oon löytänyt jotain sellasta, mitä en oo osannut edes ajatella. ihanku olis löytänyt sielunsiskon. joku joka ymmärtää sua, jonka kanssa sää voit itkeä ja nauraa. joku josta haluat pitää kiinni ja joku joka kannattelee sillonku ite ei jaksa. mää oon niin kiitollinen näistä uusista ihmisistä mun elämässä. Tässä on rakas Ilona.
 tässä on ateria jonka söin ikeassa. :D lettyjen sisällä oli pinaattia. oli hyvää.
 Tässä on Olli ja Monni. oisin voinut napata molemmat mukkaani kun lähin. aivan ihania.
 Tässä mun prinsessa-leivos, joka oli myös ikeassa.
 Tässä rakas Olli <3

 Hyvää viikonloppua-pipari!
 ja sitten leikin Luciaa ikeassa. :)
 ja sovitin näitä laseja kirpparilla... ois pitänyt sittenkin ostaa nuo...

Mulla on kauhean ikävä mummua. mutta sitä on turha pohtia. Mummu ei tuu takas, vaikka ikävöis kuinka.
täytyy yrittää pitää lippu korkealla, ja jatkaa elämää ilman mummua. niin mummu tahtois.
tietenkin asiat on monesti helpommin sanottu ku tehty.

Kaikenlaista sitä voikin tapahtua. mulle tapahtu jotain sellasta joka pysäytti myös mut itseni ja varsinkin läheiseni. mutta en puhu siitä tässä julkisessa blogissani. tajusin vaan taas miten tuo Taivaan Iskä pitää huolta.

ja oon huomannut taas kuinka rakkaita ystäviä mulla on.. miten selviäisinkään ilman heitä?
onneksi mun ei tarvi miettiä sitä.

mukavaa loppiaista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti