lauantai 15. tammikuuta 2011

mun viimeviikko on mennyt töissä.. oon myös käynyt yhesti jumpassa ja nähnyt mun kaveria Saaraa.
aikoin tehdä paljon kaikkea muutakin, mutta ylläripylläri.. mää nukuin. tulin töistä ja aloin päiväunille..
ja nukuin melkein aamuun asti. saatoin herätä illalla ehkä tunniksi hereille ja sitte taas nukuin.
ja mua ärsyttää suunnattomasti. Mää en ymmärrä mistä unta riittää. mää haluaisin tehä muutakin ku nukkua.
melkeensä pelottavaa herätä sillain, että "hups nukuinpa 18tuntia.". näinkin siis on käynyt. vasta kävin verikokkeissa ja arvot oli ihan ok. huoh. mutta on mulla ainakin ollut kiva nukkumakaveri.






sunnuntai 9. tammikuuta 2011

rento viikonloppu

Me ollaan Manun kanssa otettu rennosti tää viikonloppu. Edelliset omistajat olivat antaneet nimeksi Manu, eikä se oo oikein sopinut mun suuhun se nimi ja tulee vaan mieleen raahen manu-baari. jotenkin musta tuntuu silti, etten voi vaihtaa sen nimeä. jos se on osa sen identiteettiä :D mutta oon päättänyt, että sen virallinen nimi on Manu.. mutta mää sanon sitä Muruksi. eli sen uus toinen nimi on Muru. Tännää aamulla heräsin antaan Murulle ruokaa. mut valtas hyvänolon tunne, kun Muru pyöri jalkoissa. Mää yleensä inhoan aamuja.. mutta nyt tuntuu paljon paremmalta herätä, kun Muru on täällä. Kissa on oikea aarre mulle.
Kävin tännää muuten iskän kanssa syömässä ja kattomassa elokuvissa elokuvan: saman katon alla.
suosittelen! tosi hyvä elokuva :) mulla on nyt niin virkku olo, että päätin kattoa vielä elokuvan ja kävin äsken makuunissa. Mutta täytyy sanoa, että ollut kiva viikonloppu. ja oli ihanaa viettää iskän kanssa aikaa. saan huomata usein, kuinka rakkaita ihmisiä mun elämässä on. ja nyt on rakas kissakin.


lauantai.

Onpa ollut vetämätön olo tännään. aamulla heräsin ruokkiin Manun ja käymään sen kanssa
vähän ulkona.. sitten kauppareissu, ruokaa, elokuva. päikkärit Manun kanssa.
On meillä ainakin se yhteistä, että on hyvät unenlahjat.
Tykkään kisusta kyllä niin paljon ja toivon sydämeni pohjasta, että se viihtyis mun luona.
kyllä se ainakin vaikuttaa siltä..
hei mulla on muuten maanantaina asuntonäyttö.. ite oon töissä, mutta mun ystävä on niin enkeli (taas), että
menee kattomaan sitä mun puolesta. terkkuja Meekulle!
eli kädet ristiin, että se asunto olis mun tuleva koti! tai sitte peukut pystyyn, jos se käsien ristiin laittaminen on vierasta ;) toivoisin niin pääseväni siihen asuntoon. se on ihanalla paikalla ja ihana asunto.
tykkään kyllä yli paljon asua keskustassa, mutta jotenkin kaipaan tuiraan. kuulostaapa hullulta.
mutta jokimaisemat oli niin ihanat. ainaku pyörin siinä lähistöllä missä ennen asuin.. niin tulee oikeen haikea ja nostalginen olo.
Mulla on nytkin kyllä älyttömän kaunis asunto. tosi hyvässä kunnossa oleva yksiö kattoikkunoineen ja saunoineen ihan keskustassa, mutta ihan rauhallisella kadulla. mutta mää haluan isomman.. ja vaikka rakastankin nuita kattoikkunoita, haluan ikkunat joista Manu voi katella ulos. ja jossa olis enemmän tilaa meille. toivotaan parasta.

mun täytyy mainita yhestä asiasta, joka tapahtuu tuossa viikolla.. Olin ollut kokopäivän sisällä ja tuntu, että on pakko saada raitista ilmaa ja tuntu muutenkin, että seinät kaatuu päälle. Kävelin kadulla ja pysähyin lukemaan viestiä puhelimesta.. Sitte näin, että yks mun ikänen tai vanhempi tosi sievä tyttö katto mua ja se näytti siltä, että se tulee kysymään multa jotain.. kun se oli kohalla, se katto mua silmiin ja kysy: "onko sulla kaikki hyvin." se oli täysin vilpitöntä.. voin kertoa, ettei mun mieli ollut katossa sillon, mutta kun joku ihan tuntematon kysy multa sitä, mulle todella tuli hyvä mieli! "mää sanoin, että "on joo ihan hyvin" se silitti mua olkapäästä ja mää kiitin, kun se kysyi. se tuntu todella hämmentävältä. se tuntu unelta. ihan oikeasti.
se oli hetki, kun mää kaipasin sitä, että joku kysy miten mää voin. mutta se oli hetki, etten mää kokenut tarvitsevani avautua mun elämästä..sillä mulle tuli hyvä mieli. se oli käsittämätön.
tuli sellainen olo, että se oli enkeli. ehkä Jumala käyttää ihmisiä joskus enkeleinä.

mutta nyt alan seurustelemaan Manun kanssa...

torstai 6. tammikuuta 2011

kotona.





heippa.

Musta tuntuu, että mun pää on täynnä miljoonia eri asioita ja tunteita.
viimeviikolla mää kävin tosiaan hakkeen antibioottikuurin ja lepäilin kotona, että parantuisin.
Viimeviikolla mun ihana pikkusisko Fanni oli mun luona ja loppuviikosta mun rakas ystävä Mari tuli ouluun mun luo. Torstaina, kun olin lähössä Toijalaan.. Mentiin Marin kanssa samalla junalla.


kerron lyhyesti, että Toijalan reissu oli ihana. olin siellä siis torstaista sunnuntaihin. Mun tädin Ilonan, Jampen ja Diman luona. unohtamatta Koiraa Ollia ja Kissaa Monnia. Me käytiin mm. ikeassa, mun toisella tädillä Ritulla, Kirpparikierroksella. Muina aikoina juteltiin, syötiin (hyvin), laulettiin karaokea, valokuvattiin, naurettiin ja naurettiin.. rakensin myös Diman kanssa majaa. luettiin satuja siellä majassa. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta tuo reissu oli parasta mitä mulle on pitkään aikaan tapahtunut. Nautin siitä kaikesta mitä tehtiin. Mun oli niin hyvä olla niiden kanssa. Mua pidettiin niin hyvin. tiiättekö sen tunteen, ku ihmiset kohtelee sua hyvin siksi kun ne on niin hyviä ihmisiä ja siksi, että ne tykkää musta. Tunsin itteni tärkeäksi.
Se on jännä, kun olen vasta tutustunut sukulaisiini. erityisesti nyt tuon esiin tätini Ilonan. En oo koskaan osannut kunnolla kaivata sukulaisiani, koska ne ei oo kuulunut mun elämään ennenkään. nyt tajuan, että oon löytänyt jotain sellasta, mitä en oo osannut edes ajatella. ihanku olis löytänyt sielunsiskon. joku joka ymmärtää sua, jonka kanssa sää voit itkeä ja nauraa. joku josta haluat pitää kiinni ja joku joka kannattelee sillonku ite ei jaksa. mää oon niin kiitollinen näistä uusista ihmisistä mun elämässä. Tässä on rakas Ilona.
 tässä on ateria jonka söin ikeassa. :D lettyjen sisällä oli pinaattia. oli hyvää.
 Tässä on Olli ja Monni. oisin voinut napata molemmat mukkaani kun lähin. aivan ihania.
 Tässä mun prinsessa-leivos, joka oli myös ikeassa.
 Tässä rakas Olli <3

 Hyvää viikonloppua-pipari!
 ja sitten leikin Luciaa ikeassa. :)
 ja sovitin näitä laseja kirpparilla... ois pitänyt sittenkin ostaa nuo...

Mulla on kauhean ikävä mummua. mutta sitä on turha pohtia. Mummu ei tuu takas, vaikka ikävöis kuinka.
täytyy yrittää pitää lippu korkealla, ja jatkaa elämää ilman mummua. niin mummu tahtois.
tietenkin asiat on monesti helpommin sanottu ku tehty.

Kaikenlaista sitä voikin tapahtua. mulle tapahtu jotain sellasta joka pysäytti myös mut itseni ja varsinkin läheiseni. mutta en puhu siitä tässä julkisessa blogissani. tajusin vaan taas miten tuo Taivaan Iskä pitää huolta.

ja oon huomannut taas kuinka rakkaita ystäviä mulla on.. miten selviäisinkään ilman heitä?
onneksi mun ei tarvi miettiä sitä.

mukavaa loppiaista!