perjantai 13. lokakuuta 2017

Koti myynnissä ja muita kuulumisia

On niin valtavasti ajatuksia ja mietteitä. Tähän voisin lainata meidän yhtä 5-vuotiasta kerholaista, joka sano yksi päivä " Mulla on niin paljon mietteitä, että mun pää kohta räjähtää."
Mulla on niin paljon tunteita ja ajatuksia joita olisi helpompaa jäsentää, jos kirjoittaisi niitä ylös. En osaa enää kirjoittaa päiväkirjaa, vaikka välillä yritän. Mietin joskus, että pitäisikö perustaa anonyymi blogi, joihin voisin kirjoittaa enemmän.. Tämä blogi ei valitettavasti tunnu enää turvalliselta paikalta kertoa joistakin asioista. Tämä aika vuodesta on mulle vaikeaa ja herättää vaikeita tunteita ja pelkoja. Nyt olen vielä kotona sairaslomalla nielutulehduksen ja puhekiellon vuoksi. On siis paljon enemmän aikaa miettiä asioita.
Viimeisen vuoden ajan keho ja mieli on ollut ja on edelleen stressin vankina enkä osaa lopettaa tätä kierrettä. En pysty omalla päättämisellä lopettaa sitä, mutta toivon, että löydän siihen vielä jonkun keinon. Tällähetkellä nimittäin olen tullut enemmän tietoiseksi siitä kuinka paljon stressiä on mun elämässä ja kuinka hallitsevaa se on,  enkä voi kyllä kauan jatkaa samaa rataa.

Mutta sitten jotain muutakin kuulumista. Vihdoin laitoin tämän meidän kodin myyntiin. Kun ollaan mietitty, että mitä tehdään tämän asuntoasian kanssa ja milloin tehdään, se epätietoisuus on myös aiheuttanut stressiä. Nyt kun ollaan tehty lopullinen päätös ja asiat vihdoin etenee, se helpottaa stressiä tietyllä tavalla. Nyt on jänskää se, että kauanko menee, että asunto saadaan myytyä ja kauanko menee, että uusi koti, oma talo löytyy. On myös haikeaa luopua ihanasta kodista, mutta välillä täytyy luopua, että saa jotain uutta ja parempaa tilalle. On jännittävää etsiä yhteistä uutta kotia ja on ihanaa, että se haave on nyt vähän lähempänä.
Laitan tähän loppuun meidän kotimme myynti-ilmoituksen. Tästä voit käydä kurkistamassa meidän kotiin ;)

Loppuun kuvat meidän pussi-kissasta. Ei oo tuollakaan raukalla kaikki muumit laaksossa. (Kuvista kiitos Markolle. )






perjantai 29. syyskuuta 2017

10 faktaa mun elämästä

Osa näistä faktoista on varmasti tuttuja pitempi aikaisille lukijoille, mutta ei varmasti kaikille ja vanhoillekkin lukijoille tulee varmasti uutta tietoa.


1. Olen ollut lakto-ovo-vegetaristi nyt yli 7-vuotta. Syitä on monia, kuten se, että en pidä monenkaan lihan mausta, mun maha ei enää sulattanut lihaa hyvin, kun söin sitä niin vähän, lihan syöminen varsinkin ahdisti joten eettiset ja henkiset syyt oli se päällimmäisin syy lopettaa lihan syöminen.

2. Mulla on trehaloosi, eli siis sieni-sokerin imeytymishäiriö. Kun sanon, että en voi syödä sieniä, lähes kaikki luulevat, että en vain pidä sienistä, mutta tulen tosi kipeäksi jos syön pienenkin määrän sieniä.

3. Mää olen asunut aina kaupungissa ja lähellä palveluja. Muistan, että joskus vuosia sitten oli joku kysely somessa, että valitsetko mieluummin Helsingin keskustan vai metsän ja vastasin, että ehdottomasti Helsingin keskustan. Nyt olisi vastaus aivan toisenlainen. Rakastan olla metsässä ja luonnossa (suuresta karhupelosta huolimatta).

4. Olen vakavasti harkinnut  maalle muuttamista ja ollaankin menossa viikonloppuna asuntonäyttöön. Se on ajatuksena niin ihana, mutta myös jännittävä ja pelottava, koska se olis iso elämänmuutos tälläiselle kaupunkilaistytölle. Silti iso osa minusta haluaa päästä asumaan, jonnekkin missä saa olla rauhassa ja luonto olisi aivan eritavalla läsnä, kun täällä Tuiran hoodeilla.


5. Mulla on kahdessa kohti selkää skolioosi. Olen oppinut elämään sen kanssa aika hyvin, kun tiedän mitä voin tehdä ja mitä en. En saa olla tietyissä asennoissa enkä nostaa mitään painavaa, varsinkaan väärässä asennossa. Nyt meillä on töissä aika paljon lapsia, joita pitää välillä nostella aika paljon, joten olen ollut kipeämpi kun pitkään aikaan muistan töiden vuoksi olleen. Joskus kun rasitan sitä kunnolla, en pysty välttämättä kävelemään enää kunnolla ja tuntuu, että jalat lähtee alta. Se mikä on hyvä, yleensä kipu ja jäykkyys häviää yön aikana, jos saan hyvät yöunet.

6. Olen miettinyt, että voisi tehdä hyvää vierottaa itseään somesta. Välillä esim. instagramin selaaminen aiheuttaa enemmän ahdistusta, kun antaa hyvää oloa. En silti tiiä pystynkö olemaan ilman sitä.

 7. Musiikki on mulle tosi tärkeää. Kuuntelen musiikkia tosi paljon. Tykkään laulaa yksin ja kuorossa. Viimeaikoina oon huomannut taas kuinka tärkeä työkalu laulaminen on mulle mun työssä. Tykkään ihan hirmuisesti laulaa lasten kanssa.

8. Nälkäisenä minusta tulee kiukkuinen. Aamulla ennen aamupalaa en ole kiukkuinen enkä jos on pieni nälkä, mutta jos edellisestä syömisestä menee esim. yli 4 h, niin sillon ei enää naurata.  Silloin yleensä olen hiljaa ja yritän vaan saada sitä ruokaa pian, sillä en halua kiukutella muille. Vihaan sitä tunnetta, kun se kiukkuinen olo tulee eikä sitä oloa poista mikään muu kun se, että ne verensokerit saa taas kohdilleen.

9. Mää oon aina tykännyt muumeista tosi paljon. Muumimukeja ja muuta muumikamaa löytyy aika paljon. En kestä sitä, että muumeilla on nykyään eri äänet ja jos joskus saan lapsia, en tiedä voisinko näyttää heille niitä uusia muumeja, koska ne kuulostaa niin väärältä. :D

10. Mää haaveilen, että pääsisin joskus kuumailmapallon kyytiin.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Vastauksia kysymyksiin

Ehkä osa muistaa, että joskus viime vuonna saitte kysyä kysymyksiä joihin lupailin vastata videolla. Osaan kysymyksiin vastasin videolla ja sen postauksen pääsee katsomaan tästä!

Mutta siis, kysymyksiin vastaaminen on jäänyt sillä videon tekeminen ei ole tuntunut enää ollenkaan hyvältä. Ajattelin, että kysymykset jää tätä menoa ilman vastauksia, joten toivottavasti ette pahastu siitä, että vastaan loppuihin kysymyksiin ihan vain kirjoittamalla. Katsotaan jos joskus taas innostuisin kameran eteen höpöttelemään... Mutta siis loput kysymykset ja vastaukset tulee tässä!
(Postausta kuvittaa tässä kuussa otetut kuvat.)

Elämmekö mielestäsi kulutusyhteikunnassa? Paljonko itse käytät kuukaudessa rahaa esimerkiksi vaatteisiin ja kosmetiikkaan ynnä muuhun ei-niin-välttämöttömään hömpötykseen?

- Mun mielestä elämme kyllä todellakin kulutusyhteiskunnassa. Mää en osaa sanoa paljonko mulla menee kuukaudessa rahaa "hömpötykseen" sillä, mulla on välillä kausia etten osta paljon mitään ja välillä tarvii kerralla ostaa esim. useampi meikkituote. En harrasta hirveästi sellaista, että lähenpä shoppaileen vähän niinku huviksi, jos ei oikeasti ole mielessä mitään mitä tarvitsisin. Toki joskus tulee myös heräteostoksia, mutta harvemmin.



Mitä mieltä olet maidonjuonnista?

- En itse juo maitoa oikeastaan paljon ikinä. Maito on ihan hyvää, mutta juon mieluummin vettä. Eikä aikuinen tarvi maitoa, kuten lapsi.

Mitä harrastat?

- Tällähetkellä en harrasta kovinkaan paljon, mutta laulamista yksin ja yhdessä,  laulan ihanassa Volaa!-kuorossa, pyöräilyä fatbikellä, luonnossa retkeilyä, lukemista ja valokuvaamista.



Mikä on lempi vuodenaikasi ja miksi?

-kesä. Sillon on lämmin, lomaa ja energiaa enemmän kun yleensä.


Oletko/Tunnetko olevasi itsevarma? Oletko sinut ulkonäkösi kanssa? Kolme asiaa mistä pidät ulkonäössäsi ja 3 asiaa mistä et pidä?

Mun itsevarmuus on vaihtelevaa. Joissakin asioissa olen itsevarma, joissakin en. Ulkonäön suhteen en ole itsevarma, ainakaan tällähetkellä. Pidän mun ulkonäössä hiuksista, silmistä ja kolmatta en osaa kyllä sanoa.. Kysyin Markolta kolmannen ja se sano, että tissit. Sanotaan vaikka sitten ne :D ja ulkonäössä en pidä mahasta, nilkoista enkä käsivarsista.




Seuraatko uusimpia trendejä? Oletko mielestäsi muodikas?

-En kyllä seuraamalla seuraa. Kyllähän nuo uusimmat trendit hyppii silmille somea seuratessa. En koe olevani mikään supermuodikas, mutta en myöskään epämuodikas.




Lempi blogisi (jos siis luet muiden blogeja)?

- Luen nykyään aika vähän blogeja.. mutta ystäväni Roosan blogi ja Sara Parikan blogi

Tää on kyllä aika henkilökohtainen,ei tartte vastata jos tuntuu tunkeilevalta,mutta ootko miettinyt perheenlisäystä? 😊

- Ollaan mietitty ja halutaan kyllä lapsia.

Onko teillä hellus kanssa omistusasunto vai ootteko vuokralla? Oletteko ajatelleet oman ostamista (mainitsit jossain postauksessa et haaveilet omakotitalosta)? 

- Tää meidän koti on mun omistusasunto. Aion myydä tämän joskus lähiaikoina ja ostetaan sitten yhteinen omakotitalo.


Paras muisto lapsuudesta?

- Lapsuusjoulut. Erityisesti hetket aamuisin veljeni Ville-Matin kanssa, kun jännittää niin paljon, että on pakko herätä aamuyöstä tarkistamaan onko tonttu tuonut kuusen alla konvehteja ja mennä syömään niitä kerrossänkyyn tyhjään vatsaan eikä malteta enää nukkua, kun on niin jännää ja ihanaa.



Paras juttu mikä on tapahtunu tällä viikolla (lokakuun ekalla viikolla)?

-Luonnollisesti en muista mikä on sillon ollut parasta. :D mutta tällä viikolla on ollut parasta rauhalliset koti-illat.



Kenen jo kuolleen julkkiksen/historiallisen henkilön kanssa illastaisit jos saisit mahdollisuuden? Miksi? Mitä söisitte? :D Mitä kysyisit häneltä?

-Oon kyllä vähän tylsä ihminen, kun en oikeesti keksi tähän yhtään ketään:O



Toivottavasti opitte jotain uutta minusta. :)  Hyvät yöt kaikille!


torstai 14. syyskuuta 2017

Tiistai kuvina

Eilen silmät avattua päätin, että sitähän voisi vaikka pitkästä aikaa kuvata päivä kanssani-postauksen. Kuvia loppupeleissä tuli vähemmän, kun yleensä näihin postauksiin kun oli aika kiireinen päivä ja mietin, että vihtiikö koko postausta edes tehdä.. mutta päätin sitten tehdä, kun ei täällä blogissa kovin aktiivista oo ollut. 

Aamu alkoi kuudelta. Puolituntia oli aamulla aikaa herätyksen jälkeen, kun piti lähteä. Peseytyminen, kissan ruokkiminen, vaatteiden valinta ja pukeutuminen, hiusten harjaus ja letitys, meikkivoiteen ja puuterin laitto, eväiden pakkaus, pusut rakkaalle ja sitten bussipysäkille. Meikkaus loppuun tapahtui sitten bussissa ja aamupalaksi söin  töissä rahkaa ja riisikakkua "aamukahvin"  yhteydessä.(lainausmerkit, koska en oikeasti pysty nykyään juomaan kahvia).




 Työpäivään kuului perhekerho ja 5-vuotiaiden kerho. Kotiin lähdin vesisateeseen ja kun vaihdoin keskustassa bussia, niin oli melkein kaikki mun bussit myöhässä ja kun lopulta pääsin bussiin, se oli niin täynnä, että sai seistä ahtaasti ihmisjoukon keskellä. Ei mukavaa, kun vähän on ahtaanpaikankammo ja oli vaikea myös pysyä pystyssä, kun ei saanut kunnolla pidettyä kiinni.



 Kun pääsin kotiin, mulla oli tunti aikaa olla kotona. Rakas oli tehnyt mulle mun lemppari kotiruokaa. Vaihdoin vaatteet ja söin. Sitten Marko vei mut kuoroon, koska oli vähän kiire ja vettäkin satoi.





 Marko haki illalla mut kuorosta, käytiin ruokakaupassa. Kun tultiin kotiin, olikin kello varmaan jo puoli yhdeksän illalla. Kävin jossain vaiheessa suihkussa, söin iltapalaa ja katsoin päivän salkkarit ja menin nukkumaan. Illalla kuvaaminen myös unohtui, sillä olin melko väsynyt.

Sellainen oli mun tiistai. Voisin yrittää joku päivä tehdä taas uudestaan tälläisen, kaikki arkipäivät on kuitenkin niin erilaisia, viikonlopuista puhumattakaan.. ja ottaa ehkä vähän enemmän kuvia.
Toivottavasti nämä postaukset edelleen kiinnostaa :)


keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet. - Muumipappa

Viime lauantai oli erilainen lauantai kun yleensä. Pystytimme teltan järven rantaan. Pyöräilimme kivoja metsäpolkuja. Tehtiin ruokaa trangialla ja nuotiolla. Paistettiin lättyjä nuotiossa, kun oli jo säkkipimeää. Käperryttiin makuupusseihin, luettiin kirjaa taskulampun valossa, nukuttiin yö teltassa. Vietimme monta tuntia siinä ulkona ennenkun ilta tuli. 

Järvimaisema, auringon paiste, linnunlaulu, nuotio, usva, hyvä ruoka.. ne tulee ekaksi mieleen, kun muistelen reissua. En muista milloin viimeksi olisin ollut niin rentoutunut. Siellä jos missä mun sielu lepäsi. Elämä tuntui hyvältä. Meillä oli niin hyvä olla siellä. Tuntui ihanalta herätä aamulla parhaan ystäväni, rakkaimpani vierestä. Tuosta pienestä telttaretkestä kyllä voi ammentaa niin paljon voimaa arkeen.  

















tiistai 5. syyskuuta 2017

Ihana syksy

Monesti sitä toivoo kesän vaan jatkuvan ja syksy kerkeää tulla myöhemminkin. Nyt olen todella kiitollinen, että kesä on ohitse. Kulunut kesä on ollut raskas ja olen enemmänkun kiitollinen, että se on ohitse. On tuntunut hyvältä ottaa syksy vastaan. Monellakin tavalla tuntuu, että saa aloittaa puhtaalta pöydältä. En odota pimeää kaamosaikaa, mutta sekään ei silti ahdista mua enkä anna sen väsyttää mua. Oikeastaan koko kulunut vuosi on ollut uuvuttava ja nyt yritän sulkea mun ja meidän elämästä niitä asioita pois, jotka stressaa ja elää nyt vain päivä kerrallaan ja nauttia arjen pienistä asioista. Viime aikoina olen nauttinut mm. lukemisesta, kirjastosta on läjä kirjoja, eilen ostin uuden kirjan ja tänään tilasin myös yhden uutuuden. Laulaminen on ollut myös aika aktiivista.. on tullut laulettua häissä, hautajaisissa ja uudessa ihanassa kuorossa. Oon jotenkin niin iloinen, että olen päässyt niin mahtavaan kuoroon, jossa on niin hyvä porukka, todella lahjakkaita tyyppejä ja meidän kuoronjohtaja on mitä parhain! Yks ihana juttu oli myös se, että oltiin Markon kanssa telttailemassa viikonloppuna ja se ansaitsee aivan oman postauksensa. Nyt alan katsomaan ensitreffit alttarilla, jänskää! 
 




keskiviikko 2. elokuuta 2017

Rakas ystäväni kohta jo 10-vuotta


 Kesälomalla yks päivä ystäväni Meekku tuli mun luokse, paistoin meille lättyjä ja yhtäkkiä huomattiin, että tässähän on juteltu jo 7-tuntia ja vieläkin vois jatkaa juttua. Sen illan jälkeen aloin erityisesti miettimään meidän ystävyyttä. Sitten tuli sellainen fiilis, että haluan joku päivä selata meidän kuvia (Niitähän riittää, paljon enemmän kun tässä postauksessa!!) ja olisi mukavaa tehdä postaus meidän ystävyydestä kymppivuoden kunniaksi.

Ollaan tutustuttu Meekun kanssa 2007 opistolla. Asuttiin samassa asuntolassa siis 2-vuotta yhtäaikaa, kunnes minä valmistuin. Kun Meekku valmistui vuosi myöhemmin, hän myös muutti Ouluun ja meidän ystävyys syveni entisestään. Oli aika kun oltiin melkein kokoajan yhdessä. Ollaan oltu monessa mukana yhdessä, töissä lastenleireillä ja vuosia laulettu samassa kuorossa, itseasiassa kahdessakin eri kuorossa. Sen lisäksi meillä on yhteisiä ystäviä ja aikaa on tullut vietettyä porukoissa monissa eri yhteyksissä.

Me ollaan myös koettu paljon monenlaista tässä ystävyydessä, eikä se aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Ollaan selvitty vaikeistakin asioista ja se kertoo kuinka hyvä ja vahva ystävyys meillä on. Oon viimeaikoina miettinyt tosi paljon mun ystävyyssuhteita ja alkanut arvostamaan enemmän eri asioita. Koska meidän ystävyys on kestänyt jo niin pitkään, siihen on luonnollisesti kuulunut tosi paljon erilaisia elämänvaiheita. Ollaan molemmat muututtu ja kasvettu ihmisinä, mutta emme onneksi ole kasvaneet eri suuntiin. Vaikka ollaan luonteelta aika erilaisia, niin silti meissä on paljon myös samanlaista herkkyyttä. On myös hauskaa se, että ollaan omasta mielestämme ihan erinnäkösiä, meitä on tuntemattomat ihmiset luulleet lukemattomia kertoja siskoksiksi.

Meillä on kyllä monia hauskoja yhteisiä hetkiä, joita voi vielä vuosienkin jälkeen muistella ja nauraa niille. On hauskaa muistella yökyläilyjä, aamuun asti valvomisia, karaokelauluja räkälässä, Qstockissa rymyämisiä (ja paljon muuallakin....), puskapissaamisia, automatkaa merikarvialle ja niin monia monia yhteisiä hetkiä.

Mää oon myös niin älyttömän kiitollinen, että vaikka on välillä aikoja ettei olla aktiivisesti yhteydessä, voin luottaa siihen, että meidän ystävyys säilyy ja voidaan jatkaa siitä mihin jäätiin. Oon myös kiitollinen siitä, että Meekku on se ystävä, joka on seisonut mun rinnalla vaikeissa elämäntilanteissa. Tullut jopa keskellä yötä auttamaan mua, jos oon soittanut, että nyt tarviin sua, valvonut yön mun vierellä, kun olen maanut sairaalassa ja  ollut siinä vieressä, kun oon ollut aivan pohjalla. Mua itkettää nyttenkin kun muistelen sitä kuinka hyvä ystävä olit jo silloin.

Meekku menee naimisiin reilun parin viikon päästä. Se tuntuu niin isolta päivältä itsellekkin. Myös Meekun sulhanen Miki on minulle tärkeä, koska ollaan tunnettu vuosia. Saan kunnian laulaa kirkossa heidän häissä ja kunhan selviän siitä itkemättä, niin sitten voin itkeä liikutuksesta monta kertaa.

Tähän loppuun haluan vielä kiittää, että kiitos Meekku yhteisistä vuosista. Olen oikeasti kiitollinen sinusta ja meidän ystävyydestä. Toivottavasti osaan sen myös näyttää. Toivon myös, että vaikka meidän elämäntilanteet muuttuis suuntaan tai toiseen, pysytään vielä kymmenet vuodet ja koko loppuelämä ystävinä. Olen niin onnellinen sinun ja teidän puolesta ja olet minulle niin valtavan rakas.